Kommenttiartikkeli: Sanoista tekoihin – panostukset opiskelijoiden hyvinvointiin tulee saada strategioista käytäntöihin

Kommenttiartikkeli Allianssin Nuorista Suomessa – julkaisussa.

Sanoista tekoihin – panostukset opiskelijoiden hyvinvointiin tulee saada strategioista käytäntöihin

 

On ikävä fakta, että vain kolmannes opiskelijoista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Liikunnan strateginen asema vahvistuu korkeakouluissa, mutta rahoitus on jälkijunassa. Tämä näkyy opiskelijoiden liikkumattomuutena.

Tänä vuonna ilmestyneessä Korkeakoululiikunnan barometri 2013  julkaisussa tutkittiin Korkeakoululiikunnan suositusten (2011) toteutumista. Liikunta ja liikuntapalvelut huomioidaan aiempaa paremmin korkeakoulu- jen strategioissa. Strategiakirjauksilla ei kuitenkaan ole suurta merkitystä ennen kuin ne näkyvät konkreettisina panostuksina liikuntapalveluissa. Vain muutama korkeakoulu täyttää edes korkeakoululiikunnan rahoituksen vähimmäissuositustason (30€ / opiskelija / vuosi). Tästä syystä opiskelijoiden liikuntamahdollisuudet vaihtelevat rajusti.

Korkeakoululiikunnan barometrista käy lisäksi selville, että myös opiskelijoiden liikuttamisessa riittää paljon työtä. Perusasiat nousevat keskeisiksi pohdittaessa tapoja houkutella yhä useampia opiskelijoita liikunnan pariin.

Barometrin mukaan niissä korkeakouluissa, joissa suositukset toteutuvat pa- remmin, opiskelijat myös käyttävät liikuntapalveluja aktiivisemmin. Lisäksi palveluihin ollaan tyytyväisempiä ja liikunnan aloittaminen koetaan helpommaksi. Korkeakoululiikunnan palveluiden parantamisella on siis suora yhteys opiskelijoiden liikunta aktiivisuuteen. Opiskelijan arkeen näyttää myös sisältyvän huolestuttavan paljon istu-mista luennoilla sekä työ-  ja vapaa-ajalla. Opiskelijat istuvat keskimäärin 9-10 tuntia päivässä, mikä on noin tunnin enemmän verrattuna aikuisväestöön. Istumisen lisäksi puhutaan yleisesti fyysisestä inaktiivisuudesta: suuri kansanterveydellinen riski, joka vaikuttaa suoraan opiskelu  ja työkykyyn.

Korkeakoulukulttuuri ei kannusta aktiivisuuteen. Massaluennoilla istumista seuraa usein istuminen kirjastossa tai kotona tietokoneen edessä. Jo pieniä asioita muuttamalla saataisiin opiskelijan arkiaktiivisuutta lisättyä ja istumisen määrää vähennettyä: mahdollisuus tehdä seisomatyötä kirjastos- sa ja luennoilla, tai istua jumppapallolla tuolin sijaan. Lähiliikuntapaikat kampusten yhteydessä voisivat olla yksi ratkaisu. Kävely- ja pyörätiet kampukselle ja kampusten välillä täytyy myös pitää kunnossa ympäri vuoden. Aktiivisella korkeakouluympäristöllä ja laadukkailla korkeakoululiikun- nan palveluilla opiskelijoiden hyvinvointia saadaan lisättyä merkittävästi.

Katso Korkeakoululiikunnan barometri 2013 julkaisusta tarkemmin: http://www.oll.fi/wp content/uploads/2012/09/korkeakoululiikunnan_ barometri_2013.pdf

Hanna Huumonen, Opiskelijoiden Liikuntaliiton puheenjohtaja

Olen feministi

”Yhteiskuntamme on sovinistinen, rasistinen ja kapitalistinen.

Feminismi taistelee eriarvoistavia rakenteita vastaan – yhdenvertaisuuden puolesta.

Siksi olen feministi kiireestä kantapäähän.” 

Sosialidemokraattiselle Naisliitolle on jätetty aloite nimen muutoksesta Sosialidemokraattiseksi Feministiliitoksi.

Blogi: Kolme pointtia paremman koululiikunnan puolesta

Julkaistu OLL:n blogissa 15.10.2014

OLL on ottanut lähihistoriansa aikana usein kantaa myös muiden koulutusasteiden liikuntaan liittyvään keskusteluun. Tästä syystä lähestyimmekin perusopetuksen opetussuunnitelman liikunnan työryhmää ajatuksillamme paremman koululiikunnan puolesta.

Koululiikunnan traumat ovat usein esille nouseva asia, johon mekin OLL:ssa törmäämme jatkuvasti: nämä traumat nimittäin heijastuvat myös korkea-asteelle, joka onkin viimeinen institutionaalinen nivelvaihe, jossa niihin voi puuttua ja – ennenkaikkea – jossa niitä voi purkaa.
Tahtoisinkin tässä blogikirjoituksessa tuoda estradille muutaman tärkeän seikan, jolla voisimme parantaa koululiikuntaa jatkossakin.

1. Koululiikunnan sukupuolittuneisuuden purkaminen
Sukupuolisensitiivisyyttä korostetaan jo luokanopettaja- ja varhaiskasvatuskoulutuksessamme, mutta sen jalkauttaminen käytäntöön vaatii opetussuunnitelmiin uudistuksia.
Perusopetussuunnitelmassa halutaan edistää oppilaiden tietoa ja ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta – mikä onkin perusopetuksen tehtävä luonnoksen kirjauksen mukaan – sekä edistää sukupuolten tasa-arvoa. Näin ollen liikunnankin tulisi edistää sukupuolten tasa-arvoa.
Tulevassa tasa-arvolaissa sukupuolivähemmistöjen tasa-arvo tulee voimakkaasti lain piiriin (mitä se ei tähän mennessä ole ollut). Joten jos liikunnassa halutaan olla ajan tasalla, tulisi tasa-arvo ymmärtää myös asiana joka koskee sukupuolivähemmistöjä. Liikunnan perusopetuksen piirissä tulisi huomioida kirjauksessa sekä sukupuoli- että seksuaalivähemmistöt. Tästä  oivallinen kirjaus tulevaan opetussuunnitelmaan voisi olla esimerkikisi ”Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvien oppilaiden yhdenvertainen mahdollisuus liikuntaan on varmistettava.”
Asian edistämiseksi helppo ja konkreettinen keino on tyttöjen ja poikien koululiikuntatuntien yhdistäminen. Esimerkiksi Helsingissä tähän suuntaan ollaankin jo menossa. Tämä palvelisi myös trans- ja muusukupuolisia lapsia, jotka eivät koe sopivansa kahteen perinteiseen sukupuolilokeroon. Myös koululaitostasolla unisex-vessojen ja pukuhuoneiden saatavuus olisi tärkeää näiden ryhmien kannalta.

2. Koululiikunnan kilpailukeskeisyyden purkaminen
Koululiikunnasta tulisi poistaa numeeriset arvosanat ja siirtää kilpailullista fokusta oppilaan oman liikkuvan kehon tutkimiseen, sen taitoihin ja mahdollisuuksiin. Liikunnan ilon voi tukahduttaa helposti muihin vertailemalla, mutta siirtämällä huomion oppilaan omiin vahvuuksiin ja itsensä voittamiseen, säilyy liikunnan ilo läpi koko elämänkaaren.
Numeerinen arvostelu ei tarkoita lahjakkaiden sorsimista: lukioissa on mahdollista suorittaa liikuntadiplomi, ja tälläinen järjestelmä voitaisiin halutessa tuoda myös perusopetuksen piiriin. Tiedostamme, että numeerisen arvostelun poistamisen problematiikkaan liittyy toistaiseksi opetussuunnitelmatyöryhmien ulottumattomissa olevia, pakollisia kouluaineita sääteleviä lakipykäliä, mutta näitäkin tulisi tarkastella kriittisesti taito- ja taideaineiden osalta. Laki on meitä varten, emme me lakia varten.

3. Mahdollisuuksien turvaaminen oppilaan perheen sosioekonomisesta asemasta huolimatta
Lajien kirjoa koululiikunnassa tulisi miettiä puhtaalta pöydältä, eikä pelkkien traditioiden valossa. Esimerkiksi hiihto on hieno, kansallinen urheilulajimme, mutta onko sen paikka peruskoulun pakollisessa liikunnanopetuksessa? Kaikilla perheillä ei ole varaa hankkia uusia Peltosia ja välineiden kilpavarustelu voi aiheuttaa jopa kiusaamistilanteita. Välineiden lainaamismahdollisuuksissa (ja laadussa) on toki kuntakohtaisia eroja. Tutustuttaminen monipuolisesti eri lajeihin on tärkeä osa liikuntakulttuuriamme, mutta se tulisi tehdä ihmettelyn ja kokeilun kautta, ei suorittamisen ja mittaamisen keinoin.

Uusi opetussuunnitelmaluonnos liikunnan osalta on nyt jo hyvin (positiivisella tavalla) poikkeuksellinen ja moderni. Siitä haluammekin kiittää työryhmää lämpimästi. Teette tärkeää työtä.

Hanna Huumonen
Koululiikunnasta aikoinaan traumatisoitunut OLL:n puheenjohtaja

Mielipide: Epävarmuus surmaa talouskasvun

Julkaistu Keskisuomalaisessa 11.10.2014

Kun ihminen ei palkkapäivänä tiedä, näkeekö vielä seuraavan palkanmaksun, hän laittaa suuren osan rahastaan säästöön.

Kun työntekijä ei voi olla varma, maksetaanko hänelle tulevaisuudessa säällistä eläkettä, joutuu hän säästämään vanhuuden varaksi.

Kun vanhempi on epävarma, saako hänen lapsensa tulevaisuudessa opiskella maksutta, on hänellä syy varmuuden vuoksi säästää mahdollisia lukukausimaksuja varten.

Yksittäisen ihmisen säästämisessä ei ole mitään vikaa ja monia hankintoja varten säästäminen on välttämätöntä. Mutta jos Suomen kaltaisessa pienessä kansantaloudessa kaikki alkavat säästää samaan aikaan, ei raha liiku. Se tarkoittaa sitä, että yrityksillä ei ole maksuhalukkaita asiakkaita, ne eivät voi työllistää, eikä verotuloja synny.

Kun kuluttajat eivät uskalla kuluttaa, yritykset eivät uskalla investoida, uusia työpaikkoja ei synny, eikä talouskasvu lähde käyntiin. Epävarmuus tuottaa irtisanomisia, mikä taas vahvistaa epävarmuuden kierrettä.

Yrittäjyyteen kuuluu aina riski. Mutta riskin vaikutusta yrittäjän henkilökohtaiseen hyvinvointiin voidaan vähentää parantamalla yrittäjien sosiaaliturvaa.

Yrityksen perustamisen ja sen laajentamisen aiheuttaman epävarmuuden vähentäminen vahvistaisi yrittäjyyden kannustimia. Ei voi olla niin, että yrittäjän ainoat vaihtoehdot ovat onnistuminen ensimmäisellä yrittämällä tai elämän mittainen konkurssivelka.

Irtisanomisten ja yt-neuvotteluiden vaikuttaessa loputtomilta ovat myös vaatimukset julkisen sektorin työntekijöiden irtisanomisista omiaan lisäämään epävarmuuden kokemusta.

Taloudellisesti epävakaina aikoina tarvitaan nimenomaan takeita työpaikan säilymisestä ja suojaa irtisanomisilta. Mentaliteetti ei voi olla se, että jokaisen on jouduttava pelkäämään yhtä paljon työpaikkansa menettämistä.

Kukaan ei hyödy epävarmuuden kasvusta ja laman pitkittymisestä. Yhteiskunnan on oltava sellainen, että jokainen voi luottaa tulevansa taloudellisesti toimeen ja selviävänsä menoistaan nyt ja tulevaisuudessa. Siksi julkisen vallan on nyt annettava selkeä signaali, jolla se katkaisee epävarmuuden kierteen.

Hanna Huumonen
Helsinki
 
Jukka Torikka
Helsinki

Yle:n haastattelu: Suomen urheilussa paljon syrjintää


Alkuperäinen uutinen: Urheilevat opiskelijat – Suomen urheilussa paljon syrjintää.

Opiskelijoiden Liikuntaliitto ry haastaa kaikki jääkiekon SM-liigajoukkueet sitoutumaan tasavertaiseen urheiluun.

jääkiekko
Kuva: Tomi Hänninen

Opiskelijoiden Liikuntaliitto ry:n (OLL) puheenjohtaja Hanna Huumonen toivoo, että Suomessa olisi oikeasti tasavertainen urheilumaailma, jossa ei pidetä outouksina ihmisen seksuaalista suuntautumista tai sukupuoli-identiteettiä.

– Niin kauan kuin tämä ei ole itsestäänselvyys ja kuulee hyvin trans- tai homovastaisia kommentteja, tarvitsemme tasavertaisen urheilun lupaus -kampanjoita. Niillä nostetaan aidosti esiin, että jokainen urheilija on tärkeä omana itsenään ja saa urheilla, Huumonen kertoo.

Hänen mielestään suomalaisessa urheilussa esiintyy edelleen syrjintää, ja ”vanhanaikaiset käsitykset” korostuvat jopa ihmisoikeuksissa.

– Myös sellaista korostumista on havaittavissa, minkälaiset ihmiset kuuluvat urheilun piiriin. Se näkyy jo pelkästään siinä, kuinka iso on ero miesten ja naisten urheilun arvostuksella – saatikka, kun puhutaan seksuaalivähemmistöistä.

– Olen kuullut usein kommentteja, että jonkun seksuaalinen suuntautuminen häiritsee muita urheilijoita, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä urheilusuorituksen kanssa.
Huumosen mukaan urheilumaailmassa myös ajatellaan, että homoseksuaaliurheilijat ovat feminiinisempiä tai heikompia.

– Tällaiset kommentit ovat erittäin syrjiviä ja myös vääriä.

Liitto haastaa SM-liigajoukkueet sitoutumaan tasavertaiseen urheiluun

 

Seksuaalista tasavertaisuutta ajavan Setan kanssa yhteistyötä tehnyt OLL kirjoitti lupauksen tasavertaisesta urheilusta maaliskuussa. Nyt liitto haastaa jokaisen jääkiekon SM-liigajoukkueen allekirjoittamaan tasavertaisen urheilun lupauksen (TAULU).

– Se ei ole mikään markkinointikikka, vaan yhdenvertaisuutta edistävä sitoumus. Kyse on lupauksesta, joka tehdään kerran ja siihen sitoudutaan. Se on viesti siitä, että tässä urheiluseurassa on syrjinnän nollatoleranssi. Ja viesti ulospäin siitä, että tähän seuraan ovat kaikki tervetulleita.

– Tämä onkin tärkeä viesti nuorille, jotka haaveilevat urheilu-urasta SM-liigassa. Heidän pitää saada kokea, jotta he kuuluvat sinne ja voivat urheilla, vaikka heidän seksuaalinen suuntautumisensa tai seksuaali-identiteettinsä olisi mikä tahansa.

Huumonen pitää tärkeänä, että urheilija on urheilija ja tärkeä omana itsenään.
– Sillä ei ole mitään väliä, mikä on hänen seksuaalinen suuntautumisensa.

Demariopiskelijoiden puheenjohtajaehdokkaat: SONK ei ole vain henkilövalintoja!

SONKin puheenjohtajaehdokkaat haluavat muistuttaa koko kenttää siitä, että henkilövalinnat ovat vain yksi pieni osa SONKin toimintaa. Toiminnan ytimen määrää poliittinen linja ja osastojen luottamus keskustoimistoon, eivät yksittäiset henkilövaalit.

Liittokokouksen jälkeen Jyväskylän Aalto-salista poistuu yhtenäinen joukko, oli puheenjohtajaksi valittu kuka tahansa. Sosialidemokraattinen liike on lähimenneisyydessä nähnyt, miten raastavia jälkiä henkilöityneet kilpailutilanteet ovat jättäneet. Tämän vuoksi ehdokkaat toivovat keskustelevaa ja asiakysymyksiin keskittyvää vaalia.

Ehdokkaina olemme sitoutuneet reiluun ja avoimeen peliin. Positiivisella kampanjoinnilla me kaikki yhdessä teemme paremman SONKin, jossa on tilaa jokaiselle toimijalle ja mielipiteelle.

Tuulia Pitkänen
Hanna Huumonen

OLL ja LUNK: Ei pakkokilpailua! Nuorten ääni kuuluviin urheiluseuroissa

Kannanotto 03.10.2014

Opiskelijoiden Liikuntaliitto OLL ja Liikunnan ja urheilun nuorisokomitea LUNK ovat huolissaan jo vuosikymmeniä jatkuneesta trendistä, joka pakottaa suomalaiset nuoret valinnan eteen eri urheiluseuroissa. Vaihtoehtona on tavoitteellinen, kilpaurheiluun tähtäävä polku tai harrastuksen lopettaminen.

“Harrastuksen ja seuratoiminnan lopettamisen tilastot ovat järkyttävät: havainnot osoittavat, että tiettyjen lajien osalta 15–19-vuotiaista harrastajista 40–50 prosenttia lopettaa harrastamisen kokonaan ja vain alle 10 prosenttia siirtyy muihin lajeihin. Keskeisimpiä syitä lopettaa ovat kiinnostus muihin asioihin tai harrastuksen viedessä liikaa aikaa”, kertoo OLL:n puheenjohtaja Hanna Huumonen.

Seuratoiminnassa ei useinkaan ole tilaa nuorille, jotka eivät tähtää lajinsa huipulle, vaan haluavat vain harrastaa vailla suuria urheilullisia tavoitteita. On myös näyttöä siitä, että nuorten tarpeiden ja motiivien riittämätön huomioiminen seuratoiminnassa voi vaikuttaa lopettamiseen. Valmentajan merkitys nuorten yksilöllisten tarpeiden huomioimisessa onkin erittäin merkittävä tekijä liikuntaharrastuksen jatkuvuuden kannalta.

“Yhteiskunta joutuu maksamaan tästä kovaa hintaa ja tulokset näkyvät nuorten, opiskelijoiden ja työikäisten liikkumattomuudessa ja myöhemmin elintapasairauksina. Nyt on korkea aika tuottaa nuorille enemmän harrasteliikuntaa!“, vaatii LUNK:n puheenjohtaja Miikka Neuvonen.

Urheiluseurat voivat kääntää jäsenmäärän kasvuun tuottamalla lisää matalan kynnyksen liikuntaa ja harrastusmahdollisuuksia nuorille sekä kuuntelemalla nuorten tarpeita ja toiveita. Urheiluseurat toimivat kansalaistoiminnan alustoina tukien koko liikunnallisen elämäntavan polkua. Toivomme, että liikkujan polku ei tulevaisuudessa katkea 15-vuotiaana.

Murrosikäisten nuorten liikunnan drop out -ilmiö tunnetaan hyvin liikunta- ja urheilujärjestökentällä, mutta konkreettiset toimenpiteet puuttuvat. Nuoret saadaan jatkamaan harrastuksen parissa, kun aikuiset kutsuvat nuoret mukaanmäärittelemään harrastustoiminnan luonnetta ja sisältöä.
 
Hanna Huumonen
Opiskelijoiden Liikuntaliitto – OLL
puheenjohtaja

Miikka Neuvonen
Liikunnan ja urheilun nuorisokomitea – LUNK
puheenjohtaja

Lähde:Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2013:3 “Miksi murrosikäinen luopuu liikunnasta”

OLL ja SEUL: E-urheilu tunnustettava oikeana urheiluna!

Kannanotto 1.10.2014

Opiskelijoiden Liikuntaliitto (OLL) ja Suomen Elektronisen Urheilun Liitto (SEUL) peräänkuuluttavat elektronisen urheilun tunnustamista oikeaksi urheiluksi.

“Elektroninen urheilu on yhteisöllistä toimintaa, joka koskettaa laajasti myös opiskelijakenttää. Tunnustamalla sille status aitona urheiluna annetaan e-urheilulle myös ansaitsemansa arvostus”, kiteyttää Opiskelijoiden Liikuntaliiton puheenjohtaja Hanna Huumonen.

Esimerkiksi bridge ja shakki ovat jo tunnustettuja urheilulajeja. Johdonmukaista olisikin tuoda myös e-sports urheilun piiriin.

“On stereotyyppistä ajatella, että pelaaminen passivoisi. Huippupelaajat ovat fyysisesti kovassa kunnossa, sillä terveelliset elämäntavat auttavat keskittymiskyvyssä, jota pelaamisessa tarvitaan”, jatkaa Suomen elektronisen urheilun liiton puheenjohtaja Erkka Jouste.

E-sports on kattokäsite eri pelien genreille. Yksi suosittu laji on tanssipelit, jotka myös liikuttavat pelaamisen ohella.

Elektroninen urheilu (eng. eSports tai e-sports) on tietotekniikkaa hyödyntävää kilpaurheilua. Elektronista urheilua harrastetaan niin joukkue- kuin yksilömuodossa riippuen pelistä ja pelimuodosta.

Lisätietoja:
Hanna Huumonen
Puheenjohtaja
Opiskelijoiden Liikuntaliitto – OLL
hanna.huumonen@oll.fi
044 780 0211

Erkka Jouste
Puheenjohtaja
Suomen Elektronisen Urheilun Liitto – SEUL
erkka.jouste@seul.fi
040 841 9658

Mielipide: Toiset nyt vaan ovat tasa-arvoisempia kuin toiset

Hämeen Kaiku 24.9.2014
Keskisuomalainen 25.9.2014: Opiskelijoiden terveydenhuolto epätasa-arvoista

Laki ammattikorkeakouluopinnoista säädettiin ensimmäisen kerran vuonna 1995. Alusta asti duaalimallin eri puolilla oli opiskelijoita eriarvoisessa asemassa: toisille kuului automaatiojäsenyys ylioppilaskuntaan, toisille ei. Terveydenhuoltopalveluista puhumattakaan. Tilanne ei ole muuttunut.

Epätasa-arvoista asemaa ollaan pyritty korjaamaan jo vuosikymmenen ajan. Opiskelijoiden edunvalvojat pidättelivät hengitystään päivän uutista odotellessaan: mitä sanoo perustuslakivaliokunta AMK-lain uudistumisesta ja automaatiojäsenyydestä?

Jouduimme pettymään. Eriarvoisuus kahden korkeakouluopiskelijaryhmän välillä jatkuu. AMK-kentällä opiskelijakuntien toiminnan kehittäminen etenkin edunvalvonnan suuntaan on huomattavasti haastavampaa resursseilla, joita ei saada ennakoitavien jäsenmaksujen muodossa.

Suurin vastustus koko automaatiojäsenyysasiaa kohtaan kumpuaa perustuslaista: yhdistymisvapauteen sisältyy perustuslain 13 §:n 2 momentin mukaan oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. Tästä kuitenkin ylioppilaskunnat on nähty poikkeuksena.

Vuonna 1997 arvioitaessa automaatiojäsenyyden kysymystä vedottiin historiallisiin perusteisiin. Ylioppilaskuntaa oli vanhastaan pidettävä osana itsehallinnon omaavaa yliopistoa ja koska sillä oli merkittävä osuus yliopiston hallinnossa, automaatiojäsenyys nähtiin oikeutetuksi. Ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnilla ei ole tätä historian viittaa harteillaan.

Argumentit AMK-automaatiojäsenyyden puolesta tuntuvat toisinaan myös pyörivän kehää: automaatiojäsenyys tarvitaan YTHS:n palveluiden laajentamiseksi AMK-puolelle, mutta toisaalta automaatiojäsenyyttä ei voida myöntää, koska heillä ei ole YTHS:n kaltaista opiskelijaterveydenhuoltoa. Nämä kaksi seikkaa olisi tullut käsitellä yhdessä.

On surullista, ettei vielä 2010-luvullakaan tuoda korkeakouluopiskelijoita yhdenvertaiseen asemaan. Valiokunta piti kuitenkin aiheellisena, että kaikkia korkeakouluopiskelijoita arvioidaan tasavertaisesti kokonaisuutena. Mikä onkaan seuraava askel?