Mistä me oikeastaan puhumme, kun puhumme yhdenvertaisuudesta liikunnassa?

Kirjoittanut Kaisa-Riitta Aho & Hanna Huumonen.
Julkaistu Opiskelijoiden Liikuntaliiton (OLL) blogissa 29.10.2020.

Liikunnan epäkohtiin pystytään puuttumaan paremmin, kun yhdenvertaisuuteen liittyvät asiat opitaan ensin nimeämään ja tunnistamaan yhteisesti eri liikuntasektoreilla. Vasta yhteinen kieli varmistaa, että eri tahot ja toimijat voivat keskustella kehitystarpeista rakentavasti edistääkseen yhdessä yhdenvertaista liikuntakulttuuria. Paras paikka rakentaa yhdenvertaismpaa liikuntamaailmaa intersektionaalisen lähestymistavan avulla on korkeakoululiikuntapalvelut.

Jatka lukemista ”Mistä me oikeastaan puhumme, kun puhumme yhdenvertaisuudesta liikunnassa?”

Yhdenvertaisemman ryhmäliikunnan resepti

Teksti: Kaisa-Riitta Aho ja Hanna Huumonen

Ryhmäliikunnan ohjaustavat perustuvat usein hyvin biolääketieteellisiin lähtökohtiin. Biologis-fysiologiselle puheelle saatetaan antaa kyseenalaistamaton etusija, jolloin liian usein keho mieltyy liikunnassa pelkäksi massaksi ja erilaisiksi “ongelmakohdiksi”, joita ryhmäliikunnassa pyritään muokkaamaan.

Toisaalta ilo ja heittäytyminen mieltyvät liikunnan voimavaroiksi, joista ammentaen liikkujia motivoidaan osallistumaan. Onko ryhmäliikunnassa tilaa myös negatiivisille tunteille, kömpelyydelle tai epäonnistumisille? Entä minkälaista kehoa juhlimme, kun nautimme kehopositiivisuuden sanomasta ryhmäliikunnassa? Yltääkö salliva asenne ja hyväksyntä myös raskaana oleviin kehoihin, kipuileviin ja arpisiin kehoihin tai vaikkapa proteeseihin?

Jatka lukemista ”Yhdenvertaisemman ryhmäliikunnan resepti”

Jumppatuntikin voi olla turvallinen tila

Julkaistu ”Pelin purku”-palstalla Demokraatissa 5/2020.

Turvallisessa tilassa kaikilla osallistujilla on vapaus olla oma itsensä ja osallistua toimintaan omilla ehdoillaan. Se ei ehkä ole ensimmäinen asia, jonka yhdistäisit aerobic-tuntiin. Minusta se kuitenkin voisi olla.

lisää…

Vammaisurheilu sai ansaitsemansa arvostuksen – melkein

Suomen urheiluliitto valitsi ratakelaaja Toni Piispasen vuoden yleisurheilijaksi menneellä viikolla. Upean MM-kisatuloksensa jälkeen se on perusteltua. On myös merkittävää, että vammaisurheilu samalla tunnustettiin aidosti osaksi urheiluskeneämme, eikä vain erilliseksi osa-alueeksi. Vammaisurheilusta ja paralympialaisista kun Suomi takoo enemmän mitaleita, kuin muista arvokisoista tai Olympialaisista. Saamme olla ylpeitä vammaisurheilun tasosta Suomessa.

Kuitenkaan Urheilutoimittajien liiton 25 henkilön listalle vuoden urheilijaksi Piispasella ei ollut tilaa. Kaksi muuta ratakelaajaa sen sijaan mahtui listalle. Tätä perusteltiin sillä, että Piispasen vammaluokassa on verraten vähemmän kilpailijoita. Eli käytännössä tarkoitettiin sitä, että hänen on ollut helpompi voittaa esimerkiksi maailmanmestaruus.

Toiminkykyjen erot eri kelausluokissa.

Tämä päätös osoittaa Urheilutoimittajien liiton toiminnassa pelisilmän puutteen lisäksi ymmärtämättömyyttä vammaisurheilusta ja siitä, kuinka paljon työtä vaatii päästä maailman parhaaksi missä tahansa lajissa. Jos se ei ole ilmeistä: se vaatii tuhansia ja taas tuhansia tunteja harjoittelua. Maailmanmestarimme väheksyminen on paitsi syrjivää, mutta typerää. Olisi toivottavaa, että jatkossa listalle pääsisi ansioidensa perusteella, eikä fiilispohjalta. Annetaan Suomen huippu-urheilijoille ansaitsemansa arvostus lajista riippumatta.

Meikämandoliini ja maailmanmestari Piispanen.

Kirjoittaja on valtion liikuntaneuvoston yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja kestävän kehityksen jaoston puheenjohtaja.

Oikeus ja kohtuuttomuus

Se oli rouvan päivänä 16.1.2018, eli tasan kuusi päivää syyteoikeuden vanhentumisen jälkeen, kun sain viestin poliisilta, että “kunnianloukkaus -rikosnimikkeen syyteoikeus on vanhentunut 8.1.2018. Sille emme siis mahda mitään, eikä asiassa epäiltyjä ole viranomaisten toimesta saatu tavoitettua.” Poliisi myös lisäsi viestissään, että “olemme varsin kiireisiä ja juttuja ja niiden kiireellisyyttä pitää moneen kertaan arvioida.”

lisää…

”Näistä syistä äänestän Huumosta eduskuntavaaleissa”

Teksti: Aino Haapala-Samuel.
En ole koskaan tavannut Hanna Huumosta. Hän ilmestyi yllättäen elämääni vaalikoneesta, väärästä puolueesta  ̶ tavallaan.

Olen kotoisin demarisuvusta ja siitä Suomen ainoasta autotehdaskaupungista. Äänestänyt presidentiksi Tarja Halosen ja Tuula Haataisen kaltaisia vahvoja naisesikuvia. Muissa vaaleissa olen kuitenkin usein surrut sitä, miten työn murroksen yllättämä SDP on möllinyt keskellä puoluekenttää, epätietoisena ja vähän eksyneen oloisena. Ei sellaista tehnyt niin mieli äänestää. Kun ei tiennyt mitä siitä seuraisi.

Jatka lukemista ””Näistä syistä äänestän Huumosta eduskuntavaaleissa””

Turvapaikanhakijoiden asemaa pitää parantaa – meillä ja maailmalla

Tapasin eilen Helsingin diakonissalaitoksella upeita ja viisaita alaikäisenä Suomeen saapuneita turvapaikanhakijoita. Heidän viestinsä päättäjille oli selvä: haluamme kotoutua ja haluamme olla osa suomalaista yhteiskuntaa. Meidän suomalaisten päättäjien tulee helpottaa sitä muutamalla keinolla. Lisäksi ne keinot, joilla vaikutamme suorasti tai epäsuorasti konfliktimaiden tilanteeseen, toivoisin erityisesti maahanmuuttokriittisten puolueiden allekirjoittavan. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunta, asevienti ja kehitysyhteistyö ovat avainasemassa ennaltaehkäisemässä tarvetta turvapaikan hakemiselle. Sunnuntaina julkaistussa Hesarin jutussa kuvattiin ilmiötä ansiokkaasti ja inhimillisesti.

lisää…