Oikeudenmukaisuuden erävoitto – mutta vielä on paljon tehtävää

Vihasivusto MV-lehden päätoimittajan ja muiden asianosaisten syytteet luettiin tänään Helsingin käräjäoikeudessa. Minä olin yksi kymmenistä asianomistajista ja MV-lehden vuosia kestäneen maalittamisen kohteista. Vaikka tuomio tuli, on selvää, ettei nykyinen Suomen rikoslaki yksinkertaisesti riitä suojelemaan kansalaisia systemaattiselta verkkovihalta ja vainolta. Liian moni on jo luopunut toivosta saada oikeutta raskaiden ja hitaiden prosessien edessä. Liian monta ihmistä on tietoisen uhkailun avulla vaiennettu. Liian moni on joutunut vaihtamaan työtä tai asuinpaikkaansa jatkuvan uhkailun takia. Liian monen elämä on pilattu, kuten työnsä takia MV-lehden masinoiman jatkuvan vainon kohteena olleen toimittaja Jessikka Aron tapaus kertoo meille.

Kansalaisia ja erityisesti virkansa puolesta vainon ja uhkailun kohteiksi joutuneita henkilöitä voitaisiin auttaa ainakin kolmella lakimuutoksella: 1. Toimittajien uhkailu saatetaan yleisen syytteen piiriin, 2. sukupuoli lisätään viharikosten koventamisperusteeksi ja 3. järjestäytynyt rasismi kielletään.

 

1. Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho on tuonut julkisuudessa esille, että virkahenkilöiden ja toimittajien uhkailu olisi lisättävä joko rangaistuksen koventamisperusteeksi tai saattaa toimittajien uhkailu yleisen syytteen piiriin, jolloin kyse ei olisi enää pelkästä asianomistajarikoksesta. “Jos uhkailu ei olisi asianomistajarikos, esitutkinta voitaisiin käynnistää myös työnantajan tekemän rikosilmoituksen perusteella. Tämä antaisi työyhteisölle konkreettisen työkalun tilanteeseen puuttumiseksi”, Aho kirjoitti.

Aiemmin tänä vuonna törkeän vainon ja uhkailun kohteeksi joutunut toimittaja Rebekka Härkönen pyysi valtakunnansyyttäjää linjaamaan, onko hänen tapauksessaan kyse laissa tarkoitetusta yleisestä edusta, jolloin rikokset voitaisiin tutkia ja syyttää ilman hänen rangaistusvaatimuksiaan. Näin ei ollut, vaan oikeutta saadakseen Härkösen olisi pitänyt tehdä jokaisesta saamastaan uhkauksesta erikseen rikosilmoitus. Tällainen prosessi on uskomattoman raskas yksilölle ja samalla kuormittava myös virkavallalle.

 

2. Sukupuoli tulee lisätä rikoslakiin viharikosten koventamisperusteeksi.

Pohjoismaiden lainsäädäntöä kartoittaneen selvityksen mukaan miehillä on käytännössä naisia parempi oikeusturva verkkovihatilanteissa. Liian moni nainen – minä mukaan lukien – on jo pettynyt tehtyään rikosilmoituksia, jotka eivät johda mihinkään. Verkossa tapahtuneista uhkailuista ja vakavasta häiriköinnistä huomattava osa jää kokonaan piiloon, eikä tätä naisiin kohdistuvaa rikollisuutta tilastoida mihinkään.

Samoin kuin “rikoksen tekeminen rotuun, ihonväriin, syntyperään, kansalliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen perustuvasta taikka niihin rinnastettavasta muusta vaikuttimesta” ovat rikoksen koventamisperusteita, myös sukupuolen tulisi olla osa tätä listaa. Tällöin puhtaaseen naisvihaan eli misogyniaan puuttumisen kynnys madaltuisi ja erityisesti nettivihan kohteeksi joutuneet naiset saisivat oikeutta. Feministisen ajatushautomo Hatun mukaan nykytilanteessa naisiin ja naisoletettuihin kohdistuva sukupuolittunut verkkoviha jää usein tutkimatta, koska sukupuoli ei ole rikoslain mukainen koventamisperuste.

Se, että laissa lukisi myös sukupuoli, ei tietenkään tarkoita, että siinä lukee nainen. Sukupuoli koventamisperusteena koskee myös miehiä. Jos esimerkiksi verkkovihan kohteeksi joutuu henkilö sen takia että on mies, se olisi niin ikään koventamisperuste.

 

3. Järjestäytynyt rasismi pitää kieltää. Ensimmäisiä askelia tätä tavoitetta kohti on jo otettu kansallissosialistisen Pohjoisen Vastarintaliikkeen (PVL) toiminnan kieltämiseksi. Kyseinen tapaus muodostunee ennakkotapaukseksi, joka tulee määrittämään Suomen oikeusjärjestelmän toimintaa tulevaisuudessa.

Olin aiemmin mukana kampanjoimassa Huominen ilman pelkoa – rasismi rikoslakiin – kansalaisaloitteen puolesta. Suomella on YK:n rotusyrjinnän vastaisen sopimuksen johdosta velvollisuus kieltää rasismia edistävät ja siihen yllyttävät järjestöt sekä muu organisoitu toiminta. Tällaisiin järjestöihin tai tällaiseen toimintaan osallistumista on sopimuksen mukaan myös pidettävä lain mukaan rangaistavana tekona. Tällä hetkellä Suomen lainsäädäntö ei täytä velvoitteita, joihin olemme rotusyrjinnän vastaisen sopimuksen kautta sitoutuneet. Siksi rikos- ja yhdistyslakia on muutettava niin, että järjestäytynyt rasismi kielletään. Myöskään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjausten mukaan kokoontumisvapaus ei ulotu rasistiseen liikehdintään. Julkisella vallalla on velvollisuus toimia kv-sopimusten voimaansaattamiseksi laissa.

Hanna Huumonen

Lisätietoja ja haastattelupyynnöt: hanna@hannahuumonen.fi