Mielipide: Suvaitsevaisuusko urpoa?

Julkaistu Keskisuomalaisessa 16.1.2015.


Vastavalittuna poliittisen opiskelijajärjestön puheenjohtajana kirjoitin Keskisuomalaiseen mielipidetekstin (9.1.), jossa tuomitsin pariisilaislehteen tehdyn terrori-iskun ja samalla paheksuin yhden kansanryhmän (tässä tapauksessa muslimit) leimaamista äärisiipensä perusteella poliittisin tarkoitusperin.

Seuraavana päivänä nuoren poliitikon sähköposti oli täynnä vihapostia. “Idiootti.” “Islamofiili”. “Typerä nainen, laskeudu alas pilvilinnastasi.” “Kävelet kahdentoista kalmon yli.” “Hyväksyt nämä iskut vain paheksuaksesi persuja.” Ja lista jatkuu.

Seison sanojeni takana. Yhtäkään ihmisryhmää – oli se sitten uskovaiset, homot tai ranskalaiset – ei tule tuomita äärimmäisen toimintansa perusteella. Opin tästä kuitenkin sen, että suvaitsevaisuus ja rauhanaate eivät ole mediaseksikkäitä. Epäjohdonmukainen populismi sen sijaan puree.

Vannoessamme länsimaisten perusarvojen ja ihmisoikeuksien nimeen tulisi niitä ajaa johdonmukaisesti. Esimerkiksi kansalaisoikeuksien rajoittaminen uskonnon perusteella tarkoittaisi taantumista sellaiseen yhteiskuntamalliin, josta koko länsimainen sanan- ja uskonnonvapauden ihanne on kaukana.

Käsi ylös, jos muistat kuinka Norjassa vuonna 2011 joukkosurman ideologisista syistä tehneestä Anders Breivikistä puhuttiin mediassa kristittyjen edustajana ja hänen kuulumistaan kirkkoon nostettiin otsikoihin? Niinpä. Niin ei tehty.

Sen sijaan ennen kuin Norjan iskun tekijää oli tunnistettu, suomalaisilla keskustelupalstoilla huudettiin muslimitaustaisia tekijöitä ja vaadittiin lakeja tiukennettaviksi.

Nämä samat ihmiset onnistuivat tyystin vaikenemaan ja tekijän paljastuessa ”puhdasveriseksi” norjalaiseksi, joka oli hurahtanut ääriaatteeseen. Breivikin ääriajattelussa pohjoismainen sosialidemokratia nähtiin ihmiselämän alhaisimpana muotona.

Breivikin teko oli mediassa yhden miehen ristiretki, mutta Pariisin iskuista syytetään parhaimmillaan 1,3 miljardia muslimia, joista vain kourallinen kuuluu äärimmäisiin jihadisteihin. Hirveyksiä tapahtui ja tapahtuu koko ajan. Miten torjumme niiden uusiutumisen? Emme ainakaan sortumalla itse uusiin hirveyksiin ja ihmisoikeusloukkauksiin.

Hanna Huumonen

kansanedustajaehdokas (sd.)

pj., Sosialidemokraattiset Opiskelijat – SONK ry

Jyväskylä