OLL haastaa seurat ja lajiliitot taisteluun homofobiaa vastaan

27.3.2014
 

Opiskelijoiden Liikuntaliiton (OLL) hallitus päätti yksimielisesti kokouksessaan torstaina 27.3.2014 allekirjoittaa Tasavertaisen Urheilun Lupauksen (TAULU). TAULU on seurojen, sarjojen ja muiden yhteisöjen työvälineeksi tarkoitettu periaatelupaus.

”Suomalaisessa urheilumaailmassa on vielä pitkä tie aidon tasavertaisuuden toteutumiseen. Valtion liikuntaneuvoston tutkimuksen mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt kokevat runsaasti syrjintää urheilussa. Erityisen vakavaksi todettiin valmentajien ja liikunnanopettajien taipumus olla puuttumatta havaittuun syrjintään”, toteaa puheenjohtaja Hanna Huumonen.

Tasavertaisen urheilun lupauksen allekirjoittanut taho sitoutuu kolmeen perusperiaatteeseen:
1) Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita seksuaalisesta suuntautumisestaan riippumatta.
2) Homofobia ei kuulu suomalaiseen urheiluun. Urheilu ja urheilusta nauttiminen kuuluvat kaikille.
3) Kohtelemme kaikkia ihmisiä tasapuolisesti heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan huolimatta emmekä hyväksy homofobiaa missään muodossa.

“Syrjintä millään perusteella ei kuulu liikuntaan ja urheiluun. Kaikilla täytyy olla oikeus olla oma itsensä ilman jatkuvaa turvattomuuden tunnetta. Homofobia ei ole osa urheilua. Jokaiselle huippu-urheilijalle täytyy antaa mahdollisuus kertoa tai olla kertomatta omasta suuntautumisestaan – positiivisia roolimalleja on liian vähän”, jatkaa varapuheenjohtaja Nhamo Zinhu.

TAULU on kansainvälinen malli, jota sovelletaan Suomen oloihin. Hankkeen tarkoituksena on kannustaa urheilutoimijoita viestimään arvomaailmastaan. TAULU:n puolueeton hallinnoija on vapaaehtoisten pyörittämä sitoutumaton Straight Star Ally -hanke.

Straight Star Ally- eli SSA-urheilija on henkilö, joka ei pelkästään allekirjoita TAULU:n periaatteita vaan on valmis sanomaan sen ääneen omalla nimellään sekä tarvittaessa olemaan henkilö, jolle seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluva urheilija voi turvallisesti kertoa kuuluvansa vähemmistöön.

Opiskelijoiden Liikuntaliitto haastaa lajiliitot sekä opiskelijaurheiluseurat mukaan rakentamaan kaikille avointa osallistumista. ”TAULU:n allekirjoittaminen on tärkeä askel kohti yhdenvertaisempaa liikunta- ja urheilukulttuuria”, kiteyttää puheenjohtaja Huumonen.

 
Lisätietoja:
Opiskelijoiden Liikuntaliiton puheenjohtaja Hanna Huumonen, hanna.huumonen@oll.fi, 0447800211
Straight Star Ally: https://www.facebook.com/StraightStarAlly
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintä liikunnan ja urheilun parissa. Marja Kokkonen, Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2012:5. http://www.liikuntaneuvosto.fi/files/45/vahemmistot.pdf

OLL ja Seta: Ihmisoikeudet huomioon urheilutapahtumia myönnettäessä

Kannanotto 6.2.2014. Kannanotto venäjäksi täällä.
Tästä uutisoi mm. Turun Sanomat ja MTV3:n uutiset
 

Opiskelijoiden Liikuntaliitto (OLL) ja Seta vaativat Venäjän ihmisoikeusloukkausten valossa huomiota kansainvälisten urheilutapahtumien myöntämisperusteisiin ja järjestävän tahon toiminnan eettisyyteen. Järjestöt muistuttavat urheilutoimijoita Brightonin julistuksesta, jossa kielletään syrjintä seksuaalisen suuntautumisen perusteella osana naisten aseman turvaamista. OLL ja Seta peräänkuuluttavat urheilun organisaatioiden ja johtajien vastuuta yhdenvertaisuudesta myös kotimaassa.

Olympialainen peruskirja (2013, s.11-12) kieltää kaiken syrjinnän olympiahengen vastaisena. Olympialiike ei voi päättää, milloin sen omaan arvopohjaan sitoudutaan ja milloin ei. Valinnoissa on oltava johdonmukainen. Eettisiä näkökohtia ei voi ohittaa myöskään muiden urheilutapahtumien järjestäjämaiden valinnassa.
”Sotšin olympialaisten alla on puhuttu oikeutetusti paljon ihmisoikeusloukkauksista. Reilun urheilun edellytys on, että universaaleja ihmisoikeuksia kunnioitetaan. Haluamme nostaa esiin urheilun toimijoita sitovan Brightonin julistuksen. Tiukasti naisiin ja miehiin jaetussa urheilumaailmassa myös sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvaan syrjintään pitää puuttua”, OLL:n puheenjohtaja Hanna Huumonen linjaa.
Sekä Kansainvälinen olympiakomitea että Suomen olympiakomitea ovat allekirjoittaneet Brightonin julistuksen (1994). Julistus sisältää sitoutumisen yhdenvertaiseen sekä kaikkia kunnioittavaan liikuntaan ja urheiluun naisten aseman parantamiseksi. OLL on sitoutunut julistukseen ensimmäisenä opiskelijaurheilujärjestönä maailmassa. Sen on allekirjoittanut myös Russian Students Sport Union kesällä 2013. ”Liikunta, urheilu ja huippu-urheilu eivät ole yhteiskunnasta irrallisia saarekkeita”, Huumonen toteaa.

Suomikaan ei ole urheilun ja liikunnan avoimuuden eturintamassa. Valtion liikuntaneuvoston julkaisema Marja Kokkosen tutkimus Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintä liikunnan ja urheilun parissa kertoo karulla tavalla paitsi rakenteellisen homo- ja transfobian tuhoisista vaikutuksista, myös siitä, että ongelmiin puuttumiseksi ei ole vielä löytynyt riittävästi urheilupoliittista tahtoa. Erityisesti nuorten hyvinvoinnin ja liikuntainnon kannalta aktiiviset toimet turvallisen ja yhdenvertaisen urheilukulttuurin luomiseksi olisivat keskeisiä.
”Uimari Ari-Pekka Liukkosen kannanotto Venäjän ihmisoikeustilanteeseen ja oman tarinan kertominen aktiiviuransa aikana on esimerkillinen teko. On kuitenkin surullista, jos avoimen ilmapiirin luominen on vain yksittäisten urheilijoiden eikä kotimaisten ja kansainvälisten urheiluorganisaatioiden harteilla. Vastuuta syrjimättömyydestä sekä kannustuksesta jokaiselle osallistua omana itsenään on painotettava niin järjestöjen kuin valmentajien suuntaan”, Setan puheenjohtaja Juha-Pekka Hippi toteaa.

Lisätiedot:

Opiskelijoiden Liikuntaliitto, puheenjohtaja Hanna Huumonen, p. 044 780 0211

Seta ry, puheenjohtaja Juha-Pekka Hippi, p. 050 593 4100

Taustamateriaali:

Brightonin julistus http://www.iwg-gti.org/@Bin/22427/Brighton+Declaration_EN.pdf

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintä liikunnan ja urheilun parissa. Marja Kokkonen, Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2012:5. http://www.liikuntaneuvosto.fi/files/45/vahemmistot.pdf

Kannanoton antaneet tahot:

Opiskelijoiden Liikuntaliitto ry (OLL) on 1924 perustettu valtakunnallinen opiskelija- ja korkeakoululiikunnan edunvalvonta- ja palvelujärjestö. OLL edustaa kaikkia Suomen korkeakouluopiskelijoita. OLL vaikuttaa, palvelee, kouluttaa, tutkii ja toimii niin kansallisilla kuin kansainvälisilläkin kentillä opiskelijaliikunnan puolesta. OLL vastaa suomalaisesta opiskelijahuippu-urheilusta sekä kansainvälisestä järjestötoiminnasta ja liikunnan edunvalvonnasta opiskelijoiden osalta. www.oll.fi

Seta – 40 vuotta ihmisoikeustyötä! Seta ry on vuonna 1974 perustettu ihmisoikeusjärjestö, jolla on 21 jäsenjärjestöä eri puolilla Suomea. Setan tavoitteena on, että jokainen voi elää yhdenvertaisena yhteiskunnassa riippumatta seksuaalisesta suuntautumisestaan, sukupuoli-identiteetistään ja sukupuolen ilmaisustaan. Setan osana toimii Transtukipiste. www.seta.fi

Kansalaisaktiivisuutta kouluihin

Poliittiset nuorisojärjestöt ovat järjestäneet vuosittain politiikan sisäänmarsseja oppilaitoksiin tuodakseen tietoutta kansalaisaktiivisuudesta kaikille koulutusasteille.
Osa opinahjoista toivottaa järjestöt tervetulleiksi esimerkiksi kuntavaalien aikaan erilaisten kriittistä ajattelua tukevien paneelien muodossa. Toiset oppilaitokset sulkevat ovensa ja haluavat pitää politiikan tiukasti erossa oppilaitoksesta.
Politiikka-sanalla voi toisinaan olla kitkerä maku, mutta sitä tärkeämpänä tulisikin nostaa esille kansalaisaktiivisuus. Aktiivinen kansalainen tunnistaa omat oikeutensa ja velvollisuutensa, käsittelee kriittisesti tietoa ja selviää sosiaalisessa viidakossa toisia ihmisiä kunnioittaen.
Tälläinen kansalainen huolehtii itsestään ja ottaa vastuuta. Järjestötoiminta – oli se sitten poliittista tai ei-poliittista – kehittää näitä taitoja. Se myös kannustaa nuoria osallistumaan yhteisiin asioihin demokraattisesti.
Kansalaisaktiivisuuteen kannustaminen etenkin ammattiopistoissa voisi nostaa täysi-ikäisten toisen asteen opiskelijoiden äänestysprosenttia, jolloin myös uuden sukupolven ääni saataisiin kuulumaan päätöksenteossa.
Kansalaisaktiivisuuteen voi innostaa monilla eri keinoilla toisella asteella.
Ensimmäinen niistä on oppilaitosten ovien ja tiedotusväylien avaaminen moninaisille järjestöille. Yhteiskuntataitojen kursseja tulisi tarjota enemmän ammattiopistojen valinnaisissa opinnoissa. Opintoviikkoja voisi tarjota aktiivisesta järjestötoiminnasta.
Kansalaisaktiivisuus sivistää nuoria kasvattaen heistä ajattelevia yhteiskunnan jäseniä, jotka ovat oppilaitoksesta valmistuttuaan valmiita työelämään – ja arkielämän haasteisiin ylipäätään.
Kansalaiskaktiivisuus on demokratian vahvistamista, eikä sen tulisi katsoa koulutusastetta.

Hanna Huumonen
puheenjohtaja
Jyväskylän sosialidemokraattiset nuoret ja opiskelijat

Kolumni: Kiintiöt vai kyvykkyys?

Olipa kerran sukupuoliltaan suurenmoisen erilaiset Tarja ja Martti. Tarja ja Martti hakivat korkeakouluun. Tarja ruksasi hakulomakkeeseensa sievän ännän, Martti sitäkin miehekkäämmän ämmän. Ala oli haluttu ja mediaseksikäs.
Pääsykokeet menivät Martilla mainiosti, Tarjalla tavallisemmin. Onnistumisestaan huolimatta Marttia ei voitu ottaa koulutukseen, sillä yliopistolla oli käytössään sukupuolikiintiöt. Heikommin suoriutunut Tarja sen sijaan toivotettiin avosylin vastaan, olihan hänellä sentään resursseinaan tarpeeksi X-kromosomeja.
Martille Y-kromosomeineen jäi vain paha maku suuhun siitä, miten sukupuolten välinen tasa-arvo toteutuu reaalimaailmassa.

Joulukuun alussa opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi nimihirmun Ehdotus valtioneuvoston strategiaksi koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseksi. Tämä ehdotus sisälsi suuren määrän hyviä ja arvokkaita tasa-arvoa edistäviä toimenpide-ehdotuksia eri koulutusasteille.
Se sisälsi myös kohdan Kohti sukupuolitietoista työelämää, jonka leipätekstissä kuitenkin todettiin, että olisi suotavaa purkaa eri aloihin liittyviä sukupuolistereotypioita. Työryhmän ehdotuksessa halutaan siis samaan aikaan sekä vähentää ammatteihin liittyviä sukupuolioletuksia, että korostaa sukupuolen tunnistamista työelämässä.
Taustalla olevat ajatukset ovat varmasti hyväntahtoisia, mutta pahimmillaan itsensä kumoavia. Olemme parikymmentä vuotta myöhässä yksilön kohdalla, jos uskomme, että korkeakouluvalinnoissa voidaan korjata kiintiöillä työelämätasolle heijastuvaa sukupuolijakaumaa. Se on oireiden pakkohoitoa, ei syihin paneutumista. Syy eri alojen sukupuolittuneisuuteen lienee syvällä kasvatuskulttuurissamme, ei siinä ketä koulutukseen huolitaan.

Samainen työryhmän teos kertoo myös, että ammattien vahva sukupuolittuneisuus toimii ohjaavana esimerkkinä nuoremmalle sukupolvelle. ”Erityisen alttiita omaksumaan sukupuolia koskevia stereotypioita ovat lapset ja nuoret.”
Kaikkein tärkein tasa-arvotyö tapahtuukin lapsen ollessa nuori. Silloin lapsi omaksuu sukupuolelleen ominaisia piirteitä. Jos olet biologiselta sukupuoleltasi tyttö, sinun on oltava huolellinen ja empaattinen. Pojasta on kasvettava kovapintainen, mutta huumorintajuinen. Pojan ilmentäessä erityistä herkkyyttä, yritetään se kitkeä pois epämiehekkäänä.
Ihmekös tuo, jos lopputuloksena opetus-, kasvatus- ja sosiaalitieteiden alat ovat vahvasti naisvaltaisia. Nainen saa olla herkkä ja ymmärtäväinen, mies on kasvatettu johtamaan. Näitä syvällä kyteviä arvoja ei voida hoitaa sukupuolikiintiöillä, joissa oppilaitokseen tai virkaan valitaan henkilö biologisin perustein soveltuvuuden ja pätevyyden sijaan.

Entä opetusala, jossa miehistä on huutava pula? Usein ajatellaan poikien tarvitsevan maskuliinista roolimallia myös koulumaailmassa. Pojan kohdatessa esimerkiksi murrosikään liittyviä muutoksia kehossaan, hänen on helpompi puhua niistä miehelle, koska he jakavat Y-kromosomaalisen yhteisymmärryksen. Tälläinen ajattelu tukee kuitenkin kaksilokeroista käsitystä sukupuolesta: on miehiä, on naisia. Siinä kaikki.
Sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti tulisi käsittää monimuotoisena asiana. Sukupuolisuus on pikemminkin muotoutuva ja dynaaminen jatkumo, kuin kaksilokeroisesti luokiteltavissa oleva, pysyvä ominaisuus. Korkeakouluopintojen ja sitä kautta myös työelämän sukupuolittuneisuutta ei murreta kiintiöillä, vaan esimerkiksi sukupuolisensitiivisellä perusopetuksella ja kasvatuksella, toisen asteen opinto-ohjauksella ja työelämän houkuttelevuuden lisäämisellä.

Meidän tulisi sivistää itseämme ja jälkeläisiämme tunnistamaan ihmisyys päivittäin kohtaamissamme henkilöissä toissijaisten biologisten piirteiden sijaan. Samaa sukupuolisensitiivisyyden ihannetta tulisi edistää myös arkisissa asioissa, kuten korkeakoulujen pääsykoekiintiöissä. Sukupuolen tulisikin olla yhtä tärkeässä asemassa korkeakouluvalinnoissa kuin hiustenvärin: sillä ei tulisi olla mitään merkitystä.
Haluan, että lasteni kasvatuksesta vastaa pätevin ammattilainen. Oli hän sitten mies, nainen tai jotakin muuta sukupuoli-identiteettiä ilmentävä henkilö. Todellinen tasa-arvo korkeakouluvalinnoissa tai työelämässä ei toteudu keskittymällä hakijan väärään päähän.

Hanna Huumonen

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen varapuheenjohtaja vastuualueinaan sosiaalipolitiikka ja liikunta.

Asunnottomuus edelleen Jyväskylän häpeäpilkkuna


Asunnottomuus on edelleen ajankohtainen ongelma Jyväskylässä, sillä asunnottomien määrän vähentämisessä ole onnistuttu.
Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n selvityksen mukaan Jyväskylässä oli viime vuoden marraskuussa asunnottomana 143 henkilöä.
Näistä pitkäaikaisasunnottomia oli 40 henkilöä ja alle 25-vuotiaita 50 henkilöä. Vaikka kaupunki oli vuosina 2011 ja 2012 onnistunut vähentämään asunnottomien määrää noin 40 henkilöllä, niin viiden vuoden pidempi tarkastelujakso paljastaa, että asunnottomien määrä on kuitenkin pysynyt pidemmän tarkastelujakson aikana liki samana – huolimatta siitä, että Jyväskylän kaupunki on mukana PAAVO I ja II -hankkeissa, joiden tarkoituksena on poistaa pitkäaikaisasunnottomuus vuoteen 2015 mennessä.
Tästä tavoitteesta kaupunki on selvästi jäljessä. Jyväskylän kaupungin käsistä karannut vuokrataso on omiaan pahentamaan tilannetta, sillä halpojen vuokra-asuntojen puute on yksi syy asunnottomuuteen.
Keski-Suomen Vasemmistonuoret sekä Jyväskylän sosialidemokraattiset nuoret ja opiskelijat vaativat, että kaupunki ottaa jatkossa asunnottomuuden hoidon tosissaan ja käyttää saamansa rahoituksen tehokkaasti asunnottomuuden vähentämiseen.
Vaikka ensisuojat eivät ole varsinaisesti asunnottomuuden hoitoa, on niillä kuitenkin tärkeä merkitys silloin kun muut tukiverkostot pettävät.
Jyväskylän Katulähetys ry tekee arvokasta työtä syrjäytyneiden ja päihdeongelmaisten parissa. Järjestön ylläpitämä ensisuoja Kankitiellä onkin ainoa laatuaan koko kaupungissa.
Kuitenkin olisi syytä pohtia ensisuojan perustamista lähemmäksi keskustaa, Kankitie sijaitsee neljän kilometrin päässä keskustasta ja etenkin talvella matka on liian pitkä.
Kaupungin olisi suunnattava myös lisäresursseja erityisesti nuorten ja työttömien mielenterveys-, päihde- ja muihin sosiaalipalveluihin. Ongelmiin tulee saada jo varhaisessa vaiheessa riittävää tukea ja apua. Vaikeasta taloustilanteesta huolimatta ennaltaehkäisevistä palveluista ei tule leikata, vaan päinvastoin lisätä niiden rahoitusta.
Syrjäytymisen edullisinta, tehokkainta ja inhimillisintä hoitoa on ennaltaehkäisy. Näistä palveluista karsiminen olisi kaupungilta hyvin lyhytnäköistä politiikkaa, joka tulisi pidemmällä tähtäimellä loppujen lopuksi kalliimmaksikin.
Asunnottomien yötä vietettiin Jyväskylässä torstaina YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä.
Jokaisella ihmisellä on oikeus asuntoon ja asunnottomuuden ratkaisemiseksi tarvitaan kaupungilta lisätoimia, jotta 2015 mennessä Jyväskylässä ei olisi enää asunnottomuutta.

Hanna Huumonen
puheenjohtaja
Jyväskylän sosialidemokraattiset nuoret ja opiskelijat
 
Katriina Ojala
puheenjohtaja
Keski-Suomen Vasemmistonuoret
Jyväskylä

Kutonen liikunnasta on kansanterveydellinen riski

Suomalainen, peruskoulun läpäissyt nuori on tilastollisesti yhtä vieraantunut kehostaan kuin marxilainen työläinen työnsä tuloksista. Liikkumattomuuden haitat ja koululiikunnan traumat heijastuvat myös korkeakouluopiskelijoiden liikuntatottumuksiin, sillä joka kymmenes korkeakouluopiskelija ei liiku lainkaan. Helsingin sanomat uutisoi joulukuussa koululiikuntaan liittyneen kiusaamisen vaikutuksista myöhempään liikunta-aktiivisuuteen. Tulokset olivat selvät: liikunnan aikana kiusatut lapset olivat seuraavan vuoden kyselyssä liikunnallisesti vähemmän aktiivisia.

Samana päivänä kyseinen sanomalehti julkaisi uutisen, jossa kasvatustieteen professori Antti Juvonen totesi ykskantaan, että kouluissa tulisi keskittyä taitojen kehittämiseen, eikä arvosteluun. ”Olisi paljon rakentavampaa arvostella oppilasta suhteessa siihen, mikä on hänen lähtökohtansa.” Numeroarvostelusta luopuminen korostaisi liikunnan sekä taito- ja taideaineiden itseilmaisullista ja kulttuurikasvatuksellista arvoa.
Istuminen on suurin kansanterveydellinen riskimme. Se, miten paljon istuma-asennossa vietämme peruskoulumme aikana vain edesauttaa kehosta vieraantumista ja liikunnan hylkäämistä viimeistään nuorena aikuisena. Kun liikuntaa lähestytään kehollisuutena, on sillä myös tulevaisuudessa vaikutusta lapsen arkiaktiivisuuteen, itsetuntoon ja hyvinvointiin.
Tämä ei tarkoita, että liikunta olisi jotenkin eri asemassa tai vähemmän arvokasta, kuin esimerkiksi laskutaito.  Liikuntakulttuuri koululiikunnan piirissä on luonteeltaan erilaista kuin esimerkiksi matemaattis-luonnontieteellinen tiedonkäsittelytapa ja siksi liikunnan sekä ja muiden taide- ja taitoaineiden arvostelua tulisi tarkastella uudelleen. Kun liikuntakasvatuksen lähtökohdaksi otetaan ihmettely, kokeilu ja kokemus,  rakennetaan samalla lapselle positiivista liikunta- ja kehosuhdetta.
SONK on vuonna 2013 liittokokouksessaan hyväksynyt poliittiseen ohjelmaan kirjauksen arvosanojen poistamisesta liikunnanopetuksesta. ” Koululiikunnan määrää on lisättävä ja liikuntatuntien lisäksi myös koulujen välitunti- ja kerhotoimintaa on kehitettävä. Koululiikunnassa arvosanat tulee poistaa.” Mielestäni oppilas voisi halutessaan saada liikunnasta myös numeerisen arvosanan, mutta lähtökohdaksi tulisi ottaa hyväksytty-hylätty skaala, joka innostaisi lapsia osallistumaan ja kokeilemaan liikunta- ja urheilukulttuurin ilmiöitä vailla pelkoa eriarvoistumisesta oman lähtökohtaisen taitotason tai taustansa takia.
Poistaessamme arvostelun lisäämme liikunnan arvostusta. Professori Juvonen toteaa Helsingin Sanomien jutun lopuksi: ” Se kuutonen tai seiska liikunnasta saattaa tappaa liikunnan ilon koko loppuiäksi. Ja se on jo vaarallista.

Hanna Huumonen, liittohallituksen jäsen
Sosialidemokraattiset opiskelijat SONK ry