Avainsana: HLBTI

Sukupuolisensitiivinen varhaiskasvatus on lapsen oikeus

Tytöille barbeja ja pojille paloautoja. Tytöt rakentavat päiväkodin pihalla hiekkakakkuja,  valmistautuen tulevaan rooliinsa naisena. Poikien leikit ovat rajumpia, tietenkin, pitäähän  miehen olla kova ja osata pitää huoli perheestään. Niin se käy. Itseasiassa niin ei saisi käydä. Tutkimukset kertovat karua tarinaa lasten tulevaisuudesta. On viitteitä siitä, että ​esimerkiksi  vanhempien kiitoksiin ja kannustamiseen vaikuttavat lapsen sukupuoli​ ja siihen liittyvät yleiset  odotukset. “Tytöt ovat uutteria, mutta eivät välttämättä yhtä lahjakkaita kuin laiskat pojat, jotka  puhkeaisivat kukkaan, jos viitsisivät pikkuisen pinnistää.” Poikien kasvatuksessa taas ei ole  tilaa herkkyydelle tai tunteista puhumiselle. Kaksilokeroinen sukupuolikäsitys toistuu yhä liian voimakkaasti varhaiskasvatuksessamme,  vaikka jokaisen 2010-luvulla aloittaneen varhaiskasvatuksen opiskelijamme opintoihin kuuluu sukupuolisensitiivinen pedagogiikka. Sukupuolisensitiivinen kasvatus tarkoittaa sellaista  kasvatuspedagogiikkaa, jossa otetaan erityisesti huomioon sukupuoliin liittyvät käsitykset ja  stereotypiat. Sukupuolisensitiivisyys ei hälvennä kokonaan sukupuolta, vaan pikemminkin luo  puitteet perinteisten roolien tutkimiselle, itsereflektoinnille ja sitä kautta oman sukupuoli­identiteetin määrittelemiselle. Sukupuoli­identiteetti tulisi nähdä pikemminkin dynaamisena jatkumona. Jokaisen lapsen  sukupuolen​ itsemäärittely- ja itsemäärittelemättömyysoikeuden​ tulisi toteutua. Tämä tarkoittaa oikeutta määritellä itse itsensä, myös oma sukupuolensa, ja tulla kunnioitetuksi ja arvostetuksi  juuri sellaisena kuin on, juuri niine mieltymyksineen, jotka itsellä on, ilman että hänen  kokemustaan kyseenalaistetaan. OKM:n rahoittamassa Naisasialiitto Unionin hankkeessa ​“Sukupuolisensitiivisyys  varhaiskasvatuksessa ­ tasa­arvoinen kohtaaminen päiväkodissa” (2014­15)​ esitellään tasa-arvoisen kasvattajan muistilista. Listassa kiinnitetään huomiota pieniin, mutta merkittäviin  asioihin, kuten siihen minkälaista sukupuoliroolia itse [pedagogina] ilmennän päiväkodissa?  Puhunko lasten kuullen ”naisten” ja ”miesten” asioista rajoittavasti? Miten puhun henkilöistä,  joiden sukupuoli ei ole yksiselitteisesti määriteltävissä? Kenelle soitan vanhemmista  ensisijaisesti, kun lapsi on sairas? Mitä ehdotan tytölle tai pojalle, joka tulee luokseni sanoen,  että hänellä on tylsää? Minkälaisia kirjoja luen lapsille? Keskustelenko lasten kanssa asiasta,  mikäli huomaan kirjoissa sukupuolistereotyyppisiä asetelmia? Ovatko kirjoissa pojat usein  pääosassa ja pelastavat tyttöjä? Hoivaavatko tytöt eläimiä tai lapsia ja ovat kiinnostuneita  ulkonäköasioista? Lasikattoja rakennetaan jo varhaislapsuudessa. Kodin ja sieltä kumpuavien asenteiden rooli  on merkittävä, mutta laadukkaan, sukupuolisensitiivisen varhaiskasvatuksen avulla voimme  purkaa näitä konventioita ja sukupuolen perusteella “itseään toteuttavia ennustuksia”. Avoin ja  stereotypioita kyseenalaistava kasvatus luo turvallisen paikan myös trans-­, inter­- ja  muunsukupuolisille lapsille, joille jähmeät sukupuoliroolit eivät istu. Varhaiskasvatuksen pitäisi  aina tukea lapsen itsetuntoa ja myönteistä kehonkuvaa. Stereotypioita vahvistava kasvatus ei  tätä tue. Lähteet: http://www.naisunioni.fi/doc/tasa­arvoisen_kasvattajan_muistilista.2014.pdf http://www.tasa­arvoinenvarhaiskasvatus.fi/wp/wp­content/uploads/2014/03/Mit%C3% A4­kasvattajan­on­tarpeen­tiet%C3%A4%C3%A4­sukupuolen­moninaisuudesta.pdf http://yle.fi/uutiset/tutkimus_vanhemmat_tekevat_tietamattaan_tytoista_alisuoriutujia/6492295