Miltä näyttäisi syrjimättömyyteen perustuva vaalikone – tässä yhdenvertaiset vaalikonekysymykset

Vaalikoneiden täyttäminen on ihmisten parasta aikaa. Vaalikoneiden kysymystenasettelu kuitenkin määrittää sitä, mikä on taustalla piilevä yhteiskunnallinen normi. Miltä näyttäisi vaalikonekysymykset, joiden lähtökohtana olisi syrjimätön ja yhdenvertainen yhteiskunta? Esimerkiksi tällaiseltä.

NYT: Homo- ja lesbopareilla pitää olla samat avioliitto- ja adoptio-oikeudet kuin heteropareilla. (HS Vaalikone 2019)

Tämä kysymys on jo ratkaistu Suomen laissa ja hyvä niin. Kaikkien ihmisten tulee olla tasavertaisia lain edessä. Polttavampi ihmisoikeuskysymys juuri nyt on translain uudistus. Sukupuolensa vahvistavalta ei tulisi edellyttää lisääntymiskyvyttömyyttä, psykiatrista diagnoosia, stereotyyppistä sukupuoliroolia eikä 18 vuoden ikää. Uudistus tulisi toteuttaa niin, että virallisissa asiakirjoissa on mahdollisuus määritellä sukupuolensa “muuksi” tai olla määrittelemättä sitä.

ENSI KERRALLA: Lainsäädännön tulisi kohdella eriarvoisesti ihmisiä sukupuolen ilmaisun tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

Siinähän sitten perustelisit, miksi haluat syrjiä ihmisiä.

NYT: Vanhempainvapaa tulisi jakaa tasan naisten ja miesten kesken. (Alma Median vaalikone 2019)

Vanhempainvapaa nimensä mukaisesti tulisi jakaa tasan vanhempien kesken. Konservativiisella ja heteronormatiivisella perhe- ja vanhemmuuskäsityksellä unohdetaan täysin yksinhuoltajat, sateenkaariperheet ja adoptioperheet.

ENSI KERRALLA: Vanhempainvapaat tulisi jakaa tasaisesti vanhempien kesken.

Näin on.

NYT: Koulussa ja päiväkodeissa lapsia pitää puhutella sukupuolineutraalisti eikä tyttöinä ja poikina. (Maikkarin vaalikone 2019)

Eräs mainio ja sattumalta myös sukupuolineutraali tapa puhutella lapsia (sekä myös muita kanssaihmisiä) on heidän nimensä. Lisäksi sukupuolineutraaliutta tuskin kukaan ajaa, vaan sukupuolisensitiivisyyttä, jossa lapselle ei ulkoapäin (tai vaikka genitaalien perusteella) sanella mistä hänen kuuluu pitää, vaan kuunnellaan kuka hän on ja mistä hän itse on kiinnostunut.

ENSI KERRALLA: Lasten pukeutumisen tulisi olla genitaalien perusteella värikoodattua.

Siinähän sitten selittelisit.

NYT: Minua ei haittaa, jos lapseni menee naimisiin samaa sukupuolta olevan kanssa. (IS Vaalikone 2019)

Onnea vaan niiden ehdokkaiden jälkeläisille, jotka vastaavat tähän, että kyllä vaan haittaa.

ENSI KERRALLA: Minua ei haittaa, jos lapseni menee naimisiin rakastamansa ihmisen kanssa.

Sitten voitaisiin keskustella avioliitosta instituutiona ylipäätään.

Muotoseikat vallankäytön välineenä – näin #maksuton2aste-aloite torpattiin

Tekniset tulkinnat olivat tänään vallankäytön välineenä eduskunnan sivistysvaliokunnassa. Valiokunta torppasi kansalaisaloitteen maksuttomasta toisesta asteesta vedoten aloitteen muotoilun olevan “juridisesti mahdoton”. Valiokunta hylkäsi esityksen väittäen, ettei eduskunta ei ole oikea taho aloitteessa vaaditun selvityksen ja lainvalmistelun tekemiseen.

Missä ne Suomen lait sitten säädetään, jos ei eduskunnassa?

Vaikka juridinen tulkinta voitti ja kansalaisaloite hävisi, valiokunta olisi kuitenkin voinut omassa lausumassaan esittää, että eduskunta edellyttää valtioneuvostoa ryhtymään kansalaisaloitteessa esitettyihin toimenpiteisiin. Valiokunta olisi siis #maksuton2aste-aloitteen kohdalla voinut tulkita aloitteen puutteellisesta muotoilustaan huolimatta toimenpidealoitteeksi lakivalmisteluun. Näin todettiin SDP:n, Vasemmistoliiton, Vihreiden ja RKP:n mietintöön liittämässä vastaesityksessä. Lausumassa edellytetään eduskunnalta, että valtioneuvosto laatii perusteellisen selvityksen ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin ja lakiuudistuksiin lukio- ja ammatillisten opintojen maksullisuuden poistamiseksi.

Teknistä vallankäyttöä kansalaisaloitteiden osalta on osattu käyttää aiemminkin. Aikanaan kun Tahdon2013-kansalaisaloite oltiin viemässä valiokuntaan arvioitavaksi, penättiin aloitteen budjettivaikutuksia. Aloitetta pidettiin siis riittämättömänä, koska aloitteen tekijät eivät olleet omatoimisesti laskeneet tasa-arvoisen avioliittolain kokonaisvaikutuksia valtionbudjettiin.

Mietin jo silloin, pitäisikö siellä olla joku oma kustannuspaikka homosaatiolle, ennen kuin tasa-arvoisesta avioliittolaista voisi edes keskustella?

Vallankäyttöä on myös tekninen vallankäyttö. Vetoamalla juridiseen yksityiskohtaan tai sanamuotoon, johon tavallisella kansalaisella tai opiskelija-aktiiveilla ei välttämättä ole kosketuspintaa, käytetään valtaa. Tänään sitä valtaa käytettiin tekemällä hyvin ilmeisestä toimenpide-ehdotuksesta tekninen kysymys, jolla maksuttoman toisen asteen edistämistä jarrutettiin ja kansalaisaloitteen eteneminen torpattiin.

Tämän päivän toiminta ei ollut pelkästään taktinen temppu hallituspuolueilta ja Perussuomalaisilta olla ottamatta kantaa maksuttomaan toiseen asteeseen vaalien alla. Käsiteltävän aloitteen sisällössä ei ollut mitään epäselvää. Tässä liikutaan vaarallisilla vesillä, kun tehdään linjauksia siitä, mitä kansalaisaloitteilta ylipäätään odotetaan. Käykö lopulta niin ettei kansalaisaloitetta ole de facto mahdollista enää tehdä, kun niiden vaatimukset näyttävät olevan eduskunnan omaa valmistelutyötä korkeammat? Meillä tavallisilla talliaisilla kun ei ole varaa palkata juristeja ja virkahenkilöitä valmistelemaan aloitteita.

Esperin p*rseestä

Viime perjantaina saimme traagisia uutisia, kun Valvira keskeytti Kristiinankaupungissa Esperi Caren pyörittämän hoivakodin toiminnan kuolemaan johtaneen hoitovirheen takia. Toiminta on nyt siirretty kunnalle.

“Rahaa sataa kuin Esperin perseestä”, totesi koomikko Jukka Lindström aiemmin tänään Twitterissä. Verorahoja Suomeen ei yritykseltä ole satanut pariin vuoteen. Yritys on selvästi odottanut innolla sote-uudistusta, jossa se on nähnyt laajentumisen paikkoja. Esperi Carella on jo nyt useita toimipisteitä ympäri Suomen.


Ylen mukaan Esperi Caren pääomistaja on kansainvälinen sijoitusjätti ICG, joka pyörittää lähes 30 miljardin euron omistuksiaan kymmenien veroparatiisiyhtiöiden kautta. Suomeen se ei ole yhteisöveroja maksanut viime vuosina. Työeläkeyhtiö Ilmarinen on ilmoittanut luopuvansa yhtiön omistuksista, jollei toiminta äkkiä parane.

Veroilta välttynyt Esperi Care on odottanut sote-uudistusta kuin kuuta nousevaa. Yhtiön vuoden 2017 tilinpäätöksessä sanotaan: “Esperi näkee mahdolliset tulevat lainsäädännölliset muutokset liittyen valinnan vapauteen sekä järjestämisvastuuseen pääosin liiketoimintaan positiivisesti vaikuttavina.”

Jos tällaisista veroparatiisiyrityksistä tulee uusi normaali soten myötä, näyttää tulevaisuus synkältä. Suomalaisilla ikäihmisillä ja vanhuksilla on oltava takuu siitä, että kun tulee vanhaksi niin heistä pidetään huolta. Sipilän hallitus on muuten tehnyt 35 miljoonan euron leikkauksen nimenomaan vanhustenpalveluihin. Summa vastaa 1 000 työntekijän palkkaamista alalla, jossa hoitajapula on yksi suurimmista ongelmista.

Ei lähdetä soitellen soteen. Inhimillinen vanhustenhuolto ei saa olla soten takia uhattuna.


PS. Twitterissä huomattiin myös, että Esperi Caren anagrammi on “oon persereica”.

Väkivallatonta joulua

Joulu on monille perheille vuoden kohokohta: yhdessäoloa, iloa, rauhaa ja rakkautta. Joillekin se kuitenkin tarkoittaa yksinäisyyttä, ahdistusta ja jopa perheväkivaltaa. Sosiaalipäivystys on varautunut joulun kriisitilanteisiin tänäkin vuonna.

Syksyn stressi voi purkautua jouluna perheissä muutaman viinilasillisen jälkeen riitoina tai jopa väkivaltana. Pahinta on, jos pienet lapset joutuvat seuraamaan sivusta aikuisten konflikteja. Siitä on joulun rauha kaukana.

Uuden Seelannin parlamentti hyväksyi viime kesänä uuden lainsäädännön, jonka myötä perheväkivallan uhri voi saada 10 päivää palkallista vapaata töistä lähteäkseen myrkyllisestä ja väkivaltaisesta suhteesta ja suojellakseen lapsiaan. Laki koskee luonnollisesti kaikkia perheväkivallan uhreja, ei pelkästään naisia. Lähteminen väkivaltaisesta suhteesta on vaikeaa jo henkisesti. Suhteesta lähtemiseen liittyvä arjen uudelleenjärjestely on raskasta ja saattaa lykätä päätöstä lähteä. Joskus jopa tuhoisin seurauksin.

Vastaavanlainen laki olisi myös tervetullut Suomeen. Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna lähisuhdeväkivalta laski Suomessa, mutta vaati yhä 8300 uhria. Se on tasan 8300 uhria liikaa. Lainsäädäntöä muuttamalla Uuden Seelannin malliin kynnys suojella itseään ja lapsiaan väkivaltaiselta puolisolta madaltuisi ja esimerkiksi pahoinpitelytapausten uusiutuminen vähenisi.

Tänäkin jouluna monet tahot ovat kampanjoineet raittiin joulun puolesta lapselle. Perinteisen ydinperheen joulun tilalle on noussut uusia, yhteisöllisiä joulunviettotapoja. Jos apua tarvitsee, mielenterveysseuran kriisipuhelin päivystää myös joulupyhinä.

Toivotan kaikille rauhallista ja väkivallatonta joulua.

 

 

Duunari on lomansa ansainnut – Saksan malli vuosilomalaiksi

Suomen vuosilomalaki on haastava himmeli, joka ei palvele työntekijää eikä monimutkaisuudessaan myöskään työnantajaa. Vuosilomalakia tulisikin tarkastella kokonaan uudestaan ja ottaa oppia Saksasta, jossa järjestelmä perustuu automaattisesti ansaitulle lomalle kalenterivuosittain. Työntekijä on lomansa ansainnut myös työpaikkaa vaihtaessaan – siksi Saksan malli olisi tervetullut uudistus lainsäädäntöömme.

Suomen vuosilomajärjestelmässä lomat tulee ansaita eli kerryttää ennen, kuin niitä voi käyttää. Järjestelmää monimutkaistaa se, että se perustuu maalis-huhtikuun vaihteessa vaihtuviin lomanmääräytymisvuosiin, ei kalenterivuosiin. Usein työsuhdetta vaihtavat joutuvat pitämään lomansa epäedullisina aikoina työsuhteen lopussa. Tämä taas voi työnantajan puolesta tarkoittaa seuraajan kouluttamiselle tarvittavan ajan supistumista kohtuuttomasti. Pitkässäkin työsuhteessa alussa lomia on aina vähän, mutta kaikki pitämättömät lomat pakkautuvat työsuhteen loppuun, esimerkiksi eläköitymisen kynnykselle. Jos ajatellaan, että loman tarkoituksena on työntekijän palautuminen, niin ei tämä nykyinen järjestelmä siihen kyllä tältä osin tähtää.

Suomen vuosilomakertymäjärjestelmän pointti on varmistaa, ettei työnantaja joutuisi antamaan yhtään enempää lomaa kuin mitä on tarkasti määritelty. Se on siis työnantajan kannalta ennustettava järjestelmä, vaikkakin hallinnollisesti raskas. Työntekijän kannalta se taas johtaa siihen, että lomia on vaikea ajoittaa mielekkäästi mikäli työpaikkaa vaihtaa usein. Lisäksi aivan työsuhteen alussa lomia ei välttämättä ole ollenkaan, sillä ne pitää ensin ensimmäisen työvuoden aikana kerryttää. Joissain sopimuksissa määräaikaisille on sallittu lomien pitäminen ”etukäteen”, mutta ei kaikille.

Saksan mallissa lomia ei erikseen kerrytetä, vaan ne ansaitaan automaattisesti jokaiselle kalenterivuodelle. Täyden loman saa heti, kun on ollut puoli vuotta töissä. Vajaiden kalenterivuosien (alle 6 kk) osalta lomaoikeus on se murto-osa täysistä lomista, mikä vastaa työssäolokuukausien osuutta 12 kuukaudesta. Sama sääntö pätee ns. tullessa ja mennessä, eli kun aloitetaan uusi työ tai lopetetaan vanha. Lisäsääntönä Saksassa on se, että jos vaihtaa työpaikkaa ja on jo pitänyt täydet lomat, ei saa sille vuodelle uusia lomia.

Saksan malli takaa sen, että työpaikkaa vaihtavalla palkansaajalla on aina edes jonkin verran lomaa. Se voi joissain tilanteissa tarkoittaa sitä, että työnantaja joutuu tarjoamaan lomaa hieman enemmän kuin Suomen nykyjärjestelmässä. Joskus se voisi tarkoittaa sitä, että joku työnantaja joutuu antamaan  ns.”ilmaista lomaa”, kun työntekijä lähteekin kesken vuoden ja on jo pitänyt täydet lomat. Vastaavasti sellaisessa tilanteessa  uusi työnantaja hyötyisi jo lomat pitäneen työntekijän palkkaamisesta. Siksi on selvitettävä, vaatisiko järjestelmän muutos rinnalleen jonkinlaisen kassan, jolla työnantajien kuluja tasattaisiin tällaisissa siirtymissä. Saksassa tällaista ei ole, eikä sellaista ole koettu tarvittavan. Kassa voisi joka tapauksessa olla hyvä lisä tasapainottamaan siirtymien aikaa työnantajaosapuolelle. Kaiken kaikkiaan uusi Saksan mallia mukaileva vuosilomajärjestelmä olisi yksinkertaisempi työnantajallekin ja varmistaisi, että jokainen palkansaaja saisi myös tarvittavan levon eli loman jokaisena työvuotenaan.

Nykyinen Suomen vuosilomajärjestelmä perustuu työnantajien osaoptimoitiin. Kokonaisuuden kannalta sitä on kuitenkin vaikea nähdä mitenkään optimaalisena. Työelämä on pirstaloitunut ja erityisesti tulevat sukupolvet tulevat uransa aikana vaihtamaan työpaikkaansa yhä useammin ja uudellenkouluttautumaan yhteiskuntamme muuttuessa. Silti oikeus lomaan kuuluu jokaiselle. Päivitetään järjestelmämme nykyaikaan.

Ilmastonihilismi ei auta ketään – nyt tarvitaan tekoja

Hyvällä ystävälläni on tapana sanoa ”tsekkaa ittees”. Se on mitä mainioin neuvo myös ilmastoasioissa. Politiikalla  on tärkein rooli ilmastonmuutoksen torjumisessa, mutta myös omassa arjessa voi tehdä ilmastotietoisempia valintoja. Tsekkaa ainakin nämä: Miten pukeudut? Miten syöt? Miten kierrätät? Ja ennen kaikkea: ketä äänestät?

Vaateteollisuus on yksi merkittävimmistä teollisuuden aloista, joita pitäisi säännellä. Pintamuoti perustuu useimmiten halvan työvoiman maissa epäeettisesti ja epäekologisesti massatuotantona tehtyihin, huonolaatuisiin vaatteisiin. Nämä vaatteet aiheuttavat merkittäviä ympäristötuhoja, sillä ekologinen puuvillanviljely, laadukas työ ja käsitteöyaineiden suljettu kierto vaatii rahaa. Lisäksi usein nämä vaatteet ovat huonolaatuisia, joten ne kestävät vain muutamia käyttökertoja. Vaatejätteestä kierrätetään alle 5%. Loppu menee roskiin. Suomessa ei ole tekstiilien kierrätystä, vaan täällä kerätty jäte menee Saksaan. Vaatejätteen kierrätys on hankalaa, sillä halvat materiaalit ovat myös hankalia kierrättää. Vaateteollisuuteen voitaisiin vaikuttaa kansallisella ja EU:n tasolla monellakin tapaa lainsäädännöllä, esimerkiksi vaatimalla selkeitä alkuperämerkintöjä ja kierrätettävyyttä. Samalla vaatejätteen keräys ja kierrätys pitäisi tehdä mahdolliseksi myös Suomessa.

Jätteen synnyn ehkäisyyn kuluttajalla on vain rajalliset mahdollisuudet, joten on lähdettävä tuotantoketjussa ylöspäin. Pakkausmateriaali on minimoitava, kierrätettävän materiaalin käyttöön tulee kannustaa ja ylipäätään kaikkien tuotteiden kierrätettävyys tulee varmistaa. Yksi merkittävä keino ovat haittaverot ja toisaalta kannustavat verohelpotukset.

Päivän Helsingin sanomissa kirjoitettiin osuvasti, kuinka ruuan ilmastovaikutukset ovat arvioituja suuremmat. Arjen valinnoilla voi siis konkreettisesti vaikuttaa. Itse vaihdoin maidon kauramaitoon (se on maukkaampaakin!), korvaan naudanlihan ruuissa kokonaan tai osittain soijarouheella (siinä on enemmän proteiiniakin) ja skippaan juuston leivän päältä. Enemmänkin voisin tehdä. Ja itseasiassa niin pitäisikin.


Kuluttajalla on vastuu ja vapaus ostaa ilmastomyönteisiä tuotteita. Sen rinnalle tarvitaan kuitenkin poliittista tahtotilaa, eikä ilmastonihilismiä. Ilmakehämme on yhteinen, eikä katso rajoja. Äänestämispäätös on myös ilmastopäätös. Think globally, act locally.

Kolumni: Se kaikista tärkein titteli

Julkaistu Demokraatissa 11.5.2018.

Pari kuukautta sitten sain elämäni tärkeimmän CV-merkinnän: äiti. Se on maailman tärkein ja usein myös epäkiitollisin tittelini. Samalla se on antanut kaikelle uuden merkityksen. Enää kyse ei olekaan maailman pelastamisesta aatteen tai itseni vuoksi. Kaikessa on kyse siitä, millaisessa maailmassa tahdon lapseni kasvavan ja vaikuttavan. Sen tulevaisuuden maailman haluan olevan tasa-arvoinen myös vanhemmuuden osalta.

Jo raskausaikana kohtasin tulevan äitiyteni raadollisuuden. Vastoin yhteiskunnan ääneensanomattomia sääntöjä kehtasin hakea töitä ollessani raskaana. “Eivät varmaan ikinä enää palkkaa sinne ihmistä etähaastattelulla tommosen tempun jälkeen”, sanottiin. Kuitenkin kertoessani uudelle työnantajalle vauvauutiset, vastaus oli yksinkertainen: onnea. Tiesin silloin olevani oikeassa paikassa töissä. Perheystävällinen työpaikkani tuntuukin monien kauhutarinoiden myötä olevan varsinainen lottovoitto.

Raskaussyrjintä on laitonta, mutta silti sitä esiintyy arkipäiväisesti härskein tavoin, esimerkiksi määräaikaisia työsuhteita ja niiden päättymistä hyödyntäen. Siksi samanaikainen hallituspuolueiden kehotus lisääntyä ja täyttää maa tuntuu lähinnä kettuilulta, kun sama hallitus on ajamassa heikompia työehtoja alle 30-vuotiaille nuorille. Heikennyksistä seuraava taloudellinen epävarmuus ei kannusta perustamaan perhettä. Ensisynnyttäjien keski-ikä Suomessa on noin 29 vuotta. Sama kuin minun ikäni. Nykyisellä eriarvoistavalla politiikalla se tulee vain nousemaan.

Rakenteet ohjaavat toimintaa ja siksi niitä muuttamalla voimme rakentaa tasa-arvoisempaa vanhemmuutta ja työelämää. Äitiysloman kesto on 105 arki­päi­vää, isyys­lo­man 54 arki­päi­vää. Isyysvapaista iso osa jää käyttämättä. Näiden lisäksi Kelan tukema vanhem­pain­va­paa kestää 158 päivää. Sen perhe saa jakaa päättämällään tavalla. Meidän perheessämme koko vanhempainvapaan pitää lapsen isä. Se on etuoikeus, sillä kaikilla ei ole siihen tosiasiallista mahdollisuutta esimerkiksi tulojen tai työllisyyden takia. Epävarmuus ajaa äidit kotiin.

Oletus äidin automaattisesta jäämisestä vanhempainvapaalle tuli vastaan myös tukiviidakossa seikkaillessani. Minulle myönnettiin molemmille vanhemmille jaettavissa oleva vanhempainvapaa suoraan – yllättäen ja pyytämättä – hakiessani pelkkää äitiysvapaata. Jopa kasvottomalta vaikuttava Kelan byrokratia oletti automaattisesti, että olen jäämässä lapseni kanssa kotiin.

Minusta on myös uskomatonta, että vanhempainrahan maksaminen isälle edellyttää todistusta äidin jälkitarkastuksesta, johon sisältyy myös sisätutkimus. Sisätutkimuksesta on mahdollista kieltäytyä, mutta karrikoiden voidaan silti sanoa, että tarvitaan todistus minun alapääni kunnosta, jotta puolisoni voi jäädä hoitamaan lastamme. Jälkitarkastus sinänsä on äärimmäisen tärkeä ja ennaltaehkäisevä seurantatoimenpide. Sen sitominen tukiin, jotka voivat koskettaa muitakin kuin synnyttäjää, on kuitenkin kyseenalaista.

Kaiken kukkuraksi työelämässä olevia äitejä koskevat puhkikuluneet kaksoisstandardit. Minulta saate­taan vaka­val­la naamal­la kysyä, aiotko olla uraoh­jus vai hyvä äiti? Kyseenalaistajille tiedoksi: voin ja aion olla näitä molem­pia yhtä­ai­kaa. Äitiys on tärkein tittelini nyt ja aina, mutta ei ainoa.

 

Hanna Huumonen
Äiti, asiantuntija ja sosialidemokraatti

 

Blogi: Vihapuhe on vihateko

Julkaistu SAKKI ry:n blogissa 4.10.2017.

Myös sanat ovat tekoja. Suojele sanan­va­paut­ta­si — torju viha­pu­het­ta! #torjun­vi­ha­pu­het­ta

“Ei haukku haavaa tee” on histo­rial­li­sen huono sanan­par­si, jolla oikeu­te­taan jopa laiton­ta ilmai­sua arjes­sam­me. Sanat ovat tekoja. Vihapuhe on viha­te­ko ja myös verbaa­li­nen väki­val­ta jättää syviä arpia, vaik­kei­vat ne heti näkyi­si­kään iholla.

Vihapuhe on ilmai­sua, joka levit­tää, lietsoo, edistää tai oikeut­taa etnistä vihaa, ulko­maa­lais­vas­tai­suut­ta tai muuta vihaa, joka pohjaa suvait­se­mat­to­muu­teen.

Vihapuheella pyri­tään leimaa­maan koko­nai­sia ihmis­ryh­miä ja pelot­te­le­maan heitä hiljai­sik­si. Sananvapaus kuuluu ihan kaikil­le, mutta viha­pu­he vaaran­taa sanan­va­pau­den. Vihapuheeseen puut­tu­mi­nen ei ole sanan­va­pau­den vastus­ta­mis­ta, vaan sen turvaa­mis­ta.

 

Check-list: Miten suojelen itseäni ja muita vihapuheelta?

  • Aloita itses­tä­si! Mieti miten ilmai­set asioita. Kehtaisitko sanoa kasvo­tus­ten tutulle tai tunte­mat­to­mal­le ihmi­sel­le saman asian, jonka juuri olet kirjoit­ta­mas­sa someen? Seisotko sano­je­si takana vielä huomen­na? Entä kuukau­den tai vuoden päästä? Muista myös anteek­si­pyy­tä­mi­sen jalo taito, jos sanot tai kirjoi­tat jotakin harkit­se­ma­ton­ta. Me kaikki teemme joskus virhei­tä.
  • Puutu! Möyhöttikö se sama opis­ke­lu­ka­ve­ri taas kahvi­tauol­la jotain rasis­tis­ta? Älä vaikene, vaan huomau­ta asiasta. Teet samalla palve­luk­sen kave­ril­le, joka ei ole vielä ihan tajun­nut, että tuol­lai­nen käytös ei ole ok. Koskaan.
  • Kirjoittiko kave­ri­si jotakin ennak­ko­luu­lois­ta ja aggres­sii­vis­ta someen? Huomauta siitä. Joskus enter-herkkyytemme yllät­tää meistä maltil­li­sim­mat­kin some­so­tu­rit, joil­loin on hyvä, kun kaveri raken­ta­vas­ti huomaut­taa, ettei tuol­lai­nen kommen­toin­ti ole ok.
  • Uskalla blokata! Kadulla sinun ei tarvit­se jäädä kiltis­ti kuun­te­le­maan solvauk­sia tai rasis­tis­ta verbaa­liok­sen­nus­ta, ja sama pätee inter­ne­tiin: Sinun ei tarvit­se sietää aggres­sii­vis­ta älämö­löä sosi­aa­li­ses­sa medias­sa­kaan. Ei-toivotut tilit esimer­kik­si Facebookissa ja Twitterissä voi blokata tai hiljen­tää. Blokkaaminen pienen­tää myös trolli- ja viha­ti­lien yleisöä ja tavoit­ta­vuut­ta sekä viestii algo­rit­meil­le ei toivo­tus­ta sisäl­lös­tä. Kaikki voittaa!

Kolumni: Jokaisen onneni takana on tragedia

Julkaistu Demokraatissa 25.1.2017

Otan Instagramiin kuvan minusta ja ystävästäni. Se on tärkeä hetki minulle, sillä usein muulloin tunnen syvää yksinäisyyttä muutettuani vieraaseen maahan lyhyellä varoitusajalla.

Kiitän entistä yhteisöäni menneistä vuosista ylitsevuotavan iloisesti, vaikka sen taustalla vellovat valtapelit saivat minut melkein jättämään leikin kesken. Kirjoitan vitsikkään päivityksen, jossa pyydän nettiuhkailijoitani ilmoittamaan etukäteen mahdollisesta erityisruokavaliostaan tullessaan kylään, kun internetin natsit uhkasivat tulla ovelleni ”opettamaan suvakille tapoja”.

Tosiasiassa kävelin kuukauden turvasumutin taskussani ja hädin tuskin poistuin kotoani, koska minua pelotti. Jokaisen jakamani onnenhetken takana on tragedia.

Luon jatkuvasti sosiaalisessa mediassa positiivista narratiivia elämästäni. Korostamalla onnistumisia ja onnentunteita tarinassani, se vahvistuu ja realisoituu. Se on kuitenkin vain jäävuoren huippu: välillä elämä on ihan hanurista, vaikken niitä hetkiä liitäkään sosiaalisen median narratiiviin.

Jaan sosiaalisessa mediassa muitakin asioita. Mielipiteitä. Ne ovat kuitenkin usein harkittuja loppuun asti, sillä jakamalla keskeneräisiä ajatuksia, olisin haavoittuvaisempi. Samalla kuitenkin suljen oven jo etukäteen monelta hedelmälliseltä keskustelulta ja uudelta oppimismahdollisuudelta.

Mitä jos kertoisin sosiaalisessa mediassa vain vastoinkäymisistäni? Siitä, kun tein töissä tyhmän virheen ja tunsin itseni huonoksi ja epäpäteväksi. Sillä yleensä saan töissä paljon onnistumisen kokemuksia. Siitä, kuinka söin taas tosi epäterveellisesti ja repsahdin myös tupakkalakosta. Olin jo elänyt terveellisesti ja esimerkillisesti monta kuukautta. Siitä, kuinka menetin yöunet vihapostien takia.

Samaan aikaan voimaannun päivittäin positiivisista viesteistä tutuilta ja tuntemattomilta. Jokaisen jakamani tragedian takana olisi kuitenkin onni.

Uudenvuodenlupaukseni on kerrankin uskaltaa olla haavoittuvainen. Haluan uskaltaa rikkoa täydellisen tarinani silloin tällöin ja altistaa itseni muullekin, kuin teflonista tehdyille valmiille ajatuksille.

Onni tuntuu onnelta juuri silloin, kun sen vastaparina on myös niitä huonompia hetkiä.


Kasvot peilissä

Julkaistu Demokraatissa 15.9.2016.

Kun katson peiliin, tällä hetkellä sieltä katsovat takaisin aikamoiset silmäpussit. Välillä valvon öitä, kun herään innostuneena siitä, että muutan kohta Brysseliin.

Kun mietin aikaani Sonkissa ja ylipäätään sd-liikkeessä, haluan, että minulla on peiliin katsoessani tunne, että pystyn seisomaan tekemieni asioiden takana. Että kestän katsoa itseäni peilistä. Välillä on kausia, jolloin sanon itselleni, että ”älä unohda sitä, kuka olet”. Täytyy muistaa, että aina ei voi miellyttää kaikkia. On tehtävä se, mikä on oikein. Välillä se on raskasta, ja välillä tämä poliittinen peli vain on sellaista, että siitä tulee niitä silmäpusseja.

Haluan pysyä aitona itsenäni. Olla vielä viidenkymmenen vuoden päästä se vähän sinisilmäinen, kiroileva feministi, mitä olen tänäkin päivänä. En tahdo harmaantua henkisesti. Haluan edelleen kulkea nahkatakissa ja Pokemon-paidassa.
Katsoessani peiliin on hienoa tajuta, että olen oikeasti tässä, olen olemassa ja olen päässyt tekemään tosi siistejä juttuja. Se ei ole mitenkään itsestäänselvää. Teini-iässä, kun olimme äitini kanssa juuri muuttaneet Heinolaan, elin aika vaikeita aikoja. Oli epävarmaa, että pystynkö valmistumaan yläasteelta, mitä teen elämälläni – vai teenkö mitään. Ne olivat todella rankkoja aikoja silloin nuorena.

Silloin kuitenkin ymmärsin, mitä oikeasti tarkoittaa, kun on olemassa hyvinvointiyhteiskunta, jossa on turvaverkot, joista pystyy ponnistamaan eteenpäin. Olen kiitollinen, että ymmärsin niiden tärkeyden. Olen myös kiitollinen siitä, että olen nyt tässä.

Näiden kokemusten takia minusta on tullut myös demari. Toivon ettei kukaan joudu käymään niin syvällä, ja synkässä paikassa, missä minä olen joutunut käymään tosi nuorena. Ja jos joutuu, toivon, että on olemassa tukea, jonka avulla sieltä pääsee ylös. Joka päivä, kun katson itseäni peiliin, muistan sen, miten siistiä on, kun olen nyt tässä.
Haluan olla sellainen ihminen, joka innostaa ja nostaa muita. Kukaan ei pysty yksin nousemaan.

 

Hanna Huumonen on SONK ry:n puheenjohtaja ja aloittaa europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaaren (sd.) avustajana lokakuun 2016 alussa.

 

Teksti: Nora Vilva

Juttu ilmestyi ensin Demokraatin viikkolehdessä 15.9.2016.