Yhdenvertaisemman ryhmäliikunnan resepti

Teksti: Kaisa-Riitta Aho ja Hanna Huumonen

Ryhmäliikunnan ohjaustavat perustuvat usein hyvin biolääketieteellisiin lähtökohtiin. Biologis-fysiologiselle puheelle saatetaan antaa kyseenalaistamaton etusija, jolloin liian usein keho mieltyy liikunnassa pelkäksi massaksi ja erilaisiksi “ongelmakohdiksi”, joita ryhmäliikunnassa pyritään muokkaamaan.

Toisaalta ilo ja heittäytyminen mieltyvät liikunnan voimavaroiksi, joista ammentaen liikkujia motivoidaan osallistumaan. Onko ryhmäliikunnassa tilaa myös negatiivisille tunteille, kömpelyydelle tai epäonnistumisille? Entä minkälaista kehoa juhlimme, kun nautimme kehopositiivisuuden sanomasta ryhmäliikunnassa? Yltääkö salliva asenne ja hyväksyntä myös raskaana oleviin kehoihin, kipuileviin ja arpisiin kehoihin tai vaikkapa proteeseihin?

Jokaisen työnantajan tulisi ohjata liikunnanohjaajiaan kysymään itseltään: minkälaista arvopohjaa edistän ohjaamisellani? Käytännön työssämme ryhmäliikuntasaleilla olemme havainneet tarpeen pohtia uudelleen ryhmäliikuntaohjaajakulttuurin tavanomaisia asetelmia. Ryhmäliikuntatuntien haasteita pohdittiin jo keväällä Huumosen “Jumppatuntikin voi olla turvallinen tila”-kolumnissa.

Olemme yrityksen, erehdyksen ja satunnaisten onnistumisten kautta lähteneet työssämme kokeilemaan, miltä yhdenvertaisuuteen perustuvat ohjauskäytänteet näyttäisivät ryhmäliikunnassa. Kokosimme ne muistilistaksi, jota haluamme päivittää jatkuvasti, sillä yhdenvertaisuus ei ole koskaan valmis.

Työkaluja yhdenvertaisempien liikuntatuokioiden toteuttamiseen

1) Liikuntapalveluiden puitteet

  • Onko liikuntapaikalla selkokielistä viestintää? Löytyykö liikuntapalveluíta koskeva tieto verkosta helposti myös näkörajoitteisille? Voiko palautetta antaa helposti? Onko liikkujilla  aitoja vaikutusmahdollisuuksia palveluiden suunnitteluun ja toteutukseen? Otetaanko kaikki palautteet vakavasti vai hukkuvatko jotkut äänet ja näkökulmat muiden alle?
  • Onko mainonnassa ja muussa kuvituksessa huomioitu moninaisuus esim. kehon koossa, toimintakyvyssä, ihonvärissä ja pukeutumisessa? 
  • Löytyykö liikuntatiloista sukupuolineutraalit pukukopit ja vessat perinteisten pukutilojen (mies/nainen) lisäksi? (Tällaiset pukukopit ovat mahtavia niillekin liikkujille, joilla on mukana eri sukupuolta oleva avustaja.)
  • Noudatetaanko tuntikuvauksia? Onko samaa tuntinimikettä tai ryhmää ohjaavien välillä käyty määrittelykeskustelut siitä, miten tuntikuvausta käytännössä toteutetaan? 
  • Onko liikuntatiloissa mahdollisuus säätää valaistusta lohkoittain niin, että kaikki näkevät esteettä mutta kenenkään ei tarvitse kärsiä häikäisystä?
  • Miten liikuntavälineistössä on huomioitu erikokoiset ja -pituiset kehot? Mahtuuko isokokoinen käyttämään kuntosalilaitteita? Yltääkö pienikin kämmen käsipainon ympärille? Osaako henkilökunta antaa ohjeita, joiden avulla välineistön rajoitukset voidaan kiertää erilaisin sovelluksin?
  • Onko tiloissa huomioitu ajankohtaiset terveysviranomaiset ohjeet? Esimerkiksi Helsingissä Unisport on huomioinut laajasti kansanterveydelliset seikat palveluiden järjestämisessään 2020.

2) Ohjaaminen 

  • Miten kannustat asiakkaita? Laitetaanko läski lätisemään ja kalorit palamaan? 
  • Miten perustelet liikkeitä? Vetoatko turvallisuuteen, suorituskyvyn lisääntymiseen vai kenties pakaroiden kiinteytymiseen?
  • Sukupuolitatko tai luokitteletko ohjauspuheessa asiakkaita? Odotatko, että he kertovat esimerkiksi viittaamalla tunnin alussa olevansa ensikertalaisia yms. vai annatko jokaiselle vapauden olla kertomatta itsestään?
  • Onko tunnille turha tulla vain hengailemaan ja tekemään puolella teholla? Entä jos jokainen onkin jo voittaja siinä vaiheessa, kun on astunut saliin? 
  • Annatko ohjaajana tilaa myös negatiiviseksi koodatuille tunteille, epäonnistumisille ja kömpelyydelle? Vaaditko aina itseltäsi ja muilta hymyjä vai saako liikkuminen tuntua vaikealtakin?
  • Oletko valmistautunut huomioimaan erilaiset kehot tunnillasi? Vai etsitkö vasta tunnin alkaessa liikkujista ulkoisia merkkejä jostakin erityistarpeesta? Oletko miettinyt vaihtoehtoisia liikkeitä, joita tarjoat myös pyytämättä tunnin aikana?
  • Annatko aikaa liikkeestä toiseen siirtymisiin niin, että kaikki ehtivät mukaan (esimerkiksi päästä ylös matolta)?
  • Odotatko, että kaikki liikkujat toteuttavat liikkeet samalla ulkoisella tavalla vai kannustatko etsimään jokaisen omalle keholle sopivaa suoritustapaa?
  • Missä olet itse ohjatessasi? Auktoriteettipaikalla asiakkaiden edessä vai liikkujana muiden joukossa? Puratko ohjaajajohtoista, mallin mukaan tekemistä tilanteen salliessa?


3) Musiikki

  • Oletko kuunnellut kappaleiden sanat? Onko mukana seksistisiä, homofobisia, rasistisia tai heteronormatiivisia viestejä? 
  • Käytätkö länsimaista nykymusiikkia vai hyödynnätkö myös muita musiikkiperinteitä?
  • Odotatko, että jokainen liikkuja pystyy seuraamaan musiikin rytmiä vai voisiko musiikkia käyttää liikkeiden tahdittamisen sijaan myös pelkkänä tunnelmanluojana? 
  • Altistaako musiikin volyymi ohjaajan tai liikkujien aisteja liikaa? Voisiko hetkellisesti liikkua myös ilman musiikkia? 
  • Onko musiikki liian kovalla? Tarjotaanko asiakkaille mahdollisuus käyttää korvatulppia? Onko salissa desibelimittari?

Mitä sinä lisäisit vielä tälle listalle? Täydellisen yhdenvertaista jumppatuntia ei voi koskaan saavuttaa, mutta yhdenvertaisuuden huomioiminen varmistaa sen, että yhä useampi löytää tiensä liikunnan pariin jäädäkseen.

Kirjoittajat

Kaisa-Riitta Aho (FM, väitöskirjatutkija, sukupuolentutkimus, Turun yliopisto, kuntoliikunnan ammattilainen)

Hanna Huumonen (YTM, valtion liikuntaneuvoston jäsen ja neuvoston yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja kestävän kehityksen jaoston puheenjohtaja, ryhmäliikuntaohjaaja)