Vuonna 2018 en olisi uskonut yhä vääntäväni naisten oikeudesta omaan kehoonsa. Filosofian pääaineopintoni tulivat kuitenkin tarpeeseen, kun ulkoministerimme hehkutti peittelemättä Argentiinan taantumuksellista aborttilainsäädääntöä. Siinä on aina jotakin mystistä, kun keski-ikäiset miehet alkavat kertoa naisille, miten ja mihin heidän kehojaan tulisi käyttää.
Amerikasta imetty ”pro-life” vastaan ”pro-choice” vastakkainasettelu julkisessa keskustelussa perustuu usein karkeasti yhteen erimielisyyteen: onko synnyttäjän kehossa eksponentiaalisesti jakaantuva ja kehittyvä solurypäs ihminen vai eikö ole (ainakaan vielä). Liberaalikin aborttilainsäädäntö heijastelee moraalista viitekehystämme siltä osin, että abortin tekeminen ei missään maassa ole rajatonta, vaan siihen liittyy ehtoja – esimerkiksi Suomessa se, millä raskausviikoilla abortti on vielä sallittu ja millä perusteilla.
Vastakkainasettelun sijaan lähdenkin siitä, että Timo Soini voi olla oikeassa: sikiöllä on oikeus elää. Mutta toisin kuin abortinvastustajat ja Soinit väittävät, voimme yhtä aikaa olla sitä mieltä, että i) sikiö on ihminen ja ii) abortti on oikein. Tähän tarvitsemme filosofi Judith Jarvis Thomsonia ja hänen kirjoitustaan ”A defence of abortion” (1971).
ii) abortti on silti sallittu.
You wake up in the morning and find yourself back to back in bed with an unconscious violinist. A famous unconscious violinist. He has been found to have a fatal kidney ailment, and the Society of Music Lovers has canvassed all the available medical records and found that you alone have the right blood type to help. They have therefore kidnapped you, and last night the violinist’s circulatory system was plugged into yours, so that your kidneys can be used to extract poisons from his blood as well as your own. [If he is unplugged from you now, he will die; but] in nine months he will have recovered from his ailment, and can safely be unplugged from you.
Thomsonin mukaan Timolla on oikeus välittömästi irrottaa itsensä viulistista, vaikka se tarkoittaisi viulistin menehtymistä. Tämä johtuu elämisoikeuden rajoituksista, joihin ei sisälly oikeutta käyttää toisen ihmisen kehoa. Irrottamalla itsesi viulistista et siis loukkaa hänen oikeuttaan elämään, vaan kiellät häneltä jotakin – tässä tapauksessa oman kehosi käyttämisen – johon hänellä ei ole oikeutta. Viulistin auttamisen jatkamisen tapauksessa olisi kyse hyväntahtoisuudesta, ei velvollisuudesta. Sama pätee aborttiin: se vie sikiöltä mahdollisuuden käyttää kantajan kehoa, mutta ei loukkaa sikiön oikeutta elää.
Ajatellaan, että minä olen kuolemansairas. Ainut, mikä minut voisi parantaa on Donald Trumpin lempeän pienen käden kosketus. Vaikka se olisi ainut asia maailmassa, mikä minut pelastaisi, Trumpilla ei ole velvollisuutta lentää Washintonista Helsinkiin ja tarjota minulle tätä. Se olisi toki hyväntahtoista häneltä, mutta se ei ole missään nimessä hänen velvollisuutensa.
— the fact that for continued life the violinist needs the continued use of your kidneys does not establish that he has a right to be given the continued use of your kidneys. He certainly has no right against you that you should give him continued use of your kidneys. For nobody has any right to use your kidneys unless you give him this right–if you do allow him to go on using your kidneys, this is a kindness on your part, and not something he can claim from you as his due. Nor has he any right against anybody else that they should give him continued use of your kidneys. Certainly he had no right against the Society of Music Lovers that they should plug him into you in the first place. And if you now start to unplug yourself, having learned that you will otherwise have to spend nine years in bed with him, there is nobody in the world who must try to prevent you, in order to see to it that he is given some thing he has a right to be given.
Thomson teroittaa vielä argumenttiaan: vaikka raskaus kestäisikin ainoastaan tunnin, eikä toisi uhkaa elämälle tai terveydelle, on synnyttäjällä silti oikeus tehdä abortti. Esimerkiksi raiskaustapauksen aiheuttamassa raskaudessa ei ole kyse synnyttäjän hyväntahtoisuudesta sikiötä kohtaan käyttää kehoaan hetken ajan: kyse olisi edelleen oikeudesta päättää omasta kehostaan, vaikka se tarkoittaisi sikiön elämän kuihtumista pois.
Trumpin lempeän kosketuksen ja kuolemansairauden kohdalla voisimme kuvitella, että Trump on nyt samassa huoneessa kanssani. Hänen hento kosketuksensa voisi yhä pelastaa minut eikä se varsinaisesti vaatisi häneltä ponnistuksia(ja olisi jokseenkin kohtuutonta häneltä siitä kieltäytyä), mutta hänellä ei olisi velvollisuutta sen kategorisessa merkityksessä näin tehdä.
Again, suppose pregnancy lasted only an hour, and constituted no threat to life or health. And suppose that a woman becomes pregnant as a result of rape. Admittedly she did not voluntarily do anything to bring about the existence of a child. Admittedly she did nothing at all which would give the unborn person a right to the use of her body.
On siis tärkeää, että erotamme hyväntahtoisuuden velvollisuudesta. Oikeus omaan kehoon ei voi olla kontekstuaalista, vaan absoluuttista. Se, antaako Timo viulistin pakottaa hänet vuodelepoon yhdeksäksi kuukaudeksi pelastaakseen tämän elämän riippuu täysin Timon hyväntahtoisuudesta viulistia kohtaan. Viulistilla sen sijaan ei ole oikeutta Timon kehoon.
It’s rather a shocking idea that anyone’s rights should fade away and disappear as it gets harder and harder to accord them to him.
PS. Soini on ollut 9-vuotias, kun Judith Jarvis Thomson on esittänyt tämän tunnetun argumenttinsa abortin puolustukseksi. Suunnataan katseet seuraavaksi 50 vuotta eteenpäin: nykyaikaan, jossa yhdenkään naisen ei pitäisi joutua taistelemaan oikeudesta omaan kehoonsa.
