Koko juttu julkaistu Jyväskylän Ylioppilaslehdessä 31.10.2013
Asiantuntijat muistuttavat, että esteettömyyttä on monenlaista.
JYY:n hallituksen varapuheenjohtajan Hanna Huumosen vastuualueita hallituksessa ovat liikunta ja sosiaalipolitiikka, joista jälkimmäiseen sisältyvät terveys-, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasiat – myös esteettömyys.
Huumonen jakaa esteettömyyden kahteen osaan: fyysiseen ja sosiaaliseen esteettömyyteen.
”Ensimmäiseen kuuluvat muun muassa aistivammat, liikuntarajoitteet ja oppimisvaikeudet sekä niiden takia tehtävät erityisjärjestelyt. Sosiaalinen esteettömyys on ideaalitilanteessa ilmapiiri, joka mahdollistaa saavutettavuuden ja kaikkien yksilöiden yhdenvertaisen osallistumisen”, Huumonen selventää.
Sosiaalinen esteettömyys voi olla esteiden purkamista esimerkiksi vammaisopiskelijoiden ja muiden välillä. Huumonen toivoo, ettei opiskelijoita enää jaettaisi erityisryhmiin, jotta kaikki voisivat tuntea kuuluvansa samaan suureen yhteisöön. Hän sanoo pohtineensa muun muassa, miten yliopistoliikunta saataisiin myös liikuntarajoitteisille sopivaksi.
”Pitäisikö meillä olla erityisliikuntaryhmiä? Mielestäni ei pitäisi. Se on takapajuista ajattelua, koska silloinhan me juuri jakaisimme ihmiset eri ryhmiin satunnaisten fyysisten ominaisuuksien perusteella ja korostaisimme erilaisuutta erityis-etuliitteellä.”
Huumosen mielestä yliopisto ei ole vielä kaikille esteetön ja saavutettava.
”Esimerkiksi liikunnan rakennus on täysin esteellinen. Liikunnalla voidaan tehdä esteettömyyden eteen varsin vähän, koska se on Alvar Aallon rakennus. Aaltohan ei ollut mikään esteettömyyden edelläkävijä.”
Huumosella on kuitenkin ratkaisu yliopiston saavutettavuuden parantamiseksi: parempi tiedottaminen. Hänen mukaansa esteettömyys on hyvin paljon nimenomaan viestintää. Tarpeeksi näkyvät ohjeet ja opasteet ovat Huumosen mielestä erityisen tärkeitä nyt, kun yliopistolla on käynnissä monia rakennustöitä, joiden vuoksi opiskelijoiden tutut reitit ovat muuttuneet.
Huumonen ottaa esiin myös yhden keskusteluissa usein sivuutettavan näkökulman esteettömyyteen. Kyse on seksuaali-identiteetteihin liittyvästä esteettömyydestä. Huumonen uskoisi muun muassa unisex-vessojen luovan saavutettavuutta. Pelkät miesten ja naisten vessat eivät palvele transsukupuolisia ihmisiä tai muita, jotka eivät koe mahtuvansa perinteisiin sukupuolilokeroihin.
”Esteettömyydessä on kyse yllättävän pienistäkin asioista. Ne ovat yleensä myös asennekysymyksiä. Täytyy olla halua tehdä muutoksia ja nähdä tosi laajasti se, mitä saavutettavuus voi olla.”
