Mikä ihmeen intersektionaalinen liikuntapedagogiikka? Seitsemän kysymystä aiheesta

Hanna Huumonen & Kaisa-Riitta Aho

1. Miksi aiheenne on tärkeä ja ajankohtainen? 

Kansalaisoikeusaktivismi on ollut näkyvästi esillä viime vuoden aikana Suomessa ja maailmalla. On vain ajan kysymys, milloin suomalaiset liikuntapalveluiden käyttäjät alkavat vaatia yhä näkyvämmin liikunnan syrjimättömyyttä.

Kansanterveyden ja työssäjaksamisen näkökulmista suomalaiset on tärkeä saada liikkumaan. Huoli liikkumattomuudesta on lisääntynyt koronavuoden myötä. Tuoreet liikuntatieteelliset tutkimukset kuitenkin osoittavat, että liikuntakulttuuri sisältää ulossulkevia ja syrjiviä käytäntöjä, jotka heikentävät ihmisten tasavertaista pääsyä liikunnan pariin.

Laki ohjaa opistoja sekä urheilu- ja liikuntaseuroja ottamaan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusperiaatteet huomioon päätöksenteossaan, päätösten valmistelussa ja niiden toimeenpanossa. Politiikkapaperit eivät kuitenkaan takaa, että liikunnanohjaajat osaavat toteuttaa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta käytännössä.

Intersektionaalinen pedagogiikka vahvistaa liikunta-ammattilaisten monialaista yhdenvertaisuusosaamista, joten se on osa liikunta-alan kestävää kehitystä.

2. Omat havaintonne siitä, mitkä asiat akuuteimmin vaativat korjaamista? Mitkä taas ovat hyvällä mallilla?

Retorinen kaunistelu on liikuntamaailmassa yleistä, kun todelliseen toimintakulttuurin muutokseen ei löydy konkreettisia keinoja.

Liikunnanohjaamisen arjessa hyväntahtoiseen erojen huomiointiin tähtäävä asenne jää toisteisten puheenparsien varaan eikä se siirry ohjaustapoihin ja tunnin kulkuun.

Erojen huomiointia korostava retoriikka yhdistetään perinteisiin ohjauskäytäntöihin, mutta tätä ongelmaa ei havaita eikä osata nimetä ongelmaksi.

On yleistä, että liikuntakäytäntöjen kriittisen arvioinnin sijasta vähän liikkuvia syyllistetään liikkumattomuudesta eikä tunnisteta, että vähäisen liikkumisen taustalla voi olla liikuntapalveluiden piirissä saadut nöyryyttävät liikkujakokemukset, jolloin kynnys liikkumaan lähtemiseen on korkea. Huomio pitäisi siirtää liikunnan saavutettavuuden parantamiseen.

Edistystä on se, että urheilijat ja liikkujat ovat tuoneet rohkeasti julki epäasiallisen kohtelun kokemuksiaan. Rohkeat ulostulot ovat luoneet tärkeää painetta, jotta liikunta-alan olisi ryhdyttävä kiinnittämään tarkempaa huomiota erojen huomiointiin. Mallia on otettu kansainvälisistä #metoo- ja Black lives matter- kampanjoista ja tämän rohkean puheeksi ottamisen kulttuurin toivomme myös jatkuvan. Liikkujien sanomalla on väliä.

3. Mitä konkreettisia muutoksia ajamanne intersektionaalinen ryhmäliikuntapedagogiikka tuo mukanaan?

Haluamme edesauttaa hyvien aikomusten rakentumista hyviksi käytänteiksi.

Intersektionaalisessa ryhmäliikuntapedagogiikassa liikkujien taitojen, tavoitteiden ja liikkumisen tapojen moneuden hyväksyvä ote pyritään sisällyttämään kaikkeen liikuntasuunnitteluun ja ohjaamiseen. Tämä tuottaa konkreettisia muutoksia palvelumuotoiluun, liikunnan organisoimisen tapoihin ja ohjauspuheeseen.

Intersektionaalisella otteella liikkujat kohdataan pikemminkin monenlaisten erojensa pohjalta kuin homogeenisten liikkujaryhmien edustajina. Liikuntaolosuhteet (esim. liikevaihtoehdot ja ohjaamistyylit) on saatettu sellaiseen muotoon, että liikkujat voivat olla mukana ja osallistua riippumatta yksilöllisistä ominaisuuksista.

4. Millä tavoin asiat ovat sen jälkeen paremmin kuin nyt?

Yhdenvertaisuusosaaminen kytketään tiiviisti osaksi liikuntapalveluita. Tahtotila vastuullisten liikuntapalveluiden tuottamiseen lisääntyy, sillä intersektionaalinen ryhmäliikuntapedagogiikka tarjoaa konkreettisia työkaluja ohjaajien käyttöön. Hyvät aikomukset näkyvät hyvissä käytännöissä.

Intersektionaalinen ryhmäliikuntapedagogiikka on mitattavaa: liikuntapalveluiden käyttäjämäärät ja asiakassuhteiden pituus kasvavat kun liikkujat kokevat tulevansa aidosti huomioiduiksi.

Liikkujat kokevat olevansa tervetulleita sellaisina kuin ovat. Liikkuja kokee kehonsa ja liikelaatujensa olevan juuri sopivia, eivätkä niiden erityispiirteet asetu esteeksi tunnille tulemiseen tai liikunnasta nauttimiseen. Liikkujan ei tarvitse pyrkiä sopeutumaan “valmiiseen” liikunnan tapakulttuuriin vaan hän saa vaikuttaa oman harjoituksensa etenemiseen.

Ammattilainen ymmärtää, miksi etiikka kuuluu liikunnanohjaamiseen. Hän tiedostaa, millaisia valtasuhteita treeneissä muodostuu, mitä etuoikeutettuja asemia hänellä itsellään on ja miten ne vaikuttavat ohjaustapoihin ja asiakaskohtaamisiin. Liikunta-ammattilainen pitää ammattieettistä harkintaa osana omaa osaamistaan.

5. Mitä uutta tuotte keskusteluun intersektionaalisuudesta?

Nimeämme intersektionaalisuusajattelun osaksi liikunnanohjaajan ammatillista osaamista. Näin liikunnanohjaajien osaamisperusteita ei ole aikaisemmin linjattu.

Liikkujien tarpeet aidosti huomioon ottava liikunnanohjaajuus syntyy sellaisesta pedagogisesta ymmärryksestä, johon intersektionaalisuuden ilmiökentän hallinta olennaisesti liittyy.

Käytämme intersektionaalisuuden käsitettä kuvaamaan, miten monet tekijät toimivat yhteisvaikutuksellisesti ja muokkaavat kontekstisidonnaisella tavalla yksilön asemaa yhteiskunnassa sekä liikunnassa. Liikkujien välisiä eroja ei voi pelkistää vain muutamiin eroihin eikä näiden erojen yhteisvaikutuksia voi ajatella samanlaisina kaikille kyseiset erot omaaville liikkujille.

Intersektionaalisesti arvioituna yksi plus yksi onkin enemmän kuin kaksi! Esimerkiksi rodun ja sukupuolen yhteenlaskettu merkitys syrjintämekanismina on laajempi ja monimutkaisempi ilmiö, kuin mitä kaavamaiset esitykset antavat ymmärtää.

Intersektionaalisuuden määrittelymme pohjalta osoitamme, ettei perinteinen liikunnan kohderyhmäajattelu ole kestävä ratkaisu.

Yhdenvertaisuus toteutuu liikunnassa parhaiten, kun siirrytään erittelyyn perustuvasta ja luokittelevasta ajattelusta inklusiivisuuteen, jossa liikuntaa pyritään järjestämään ilman liikkujien luokittelua, ketään ulossulkematta.

6. Kenet toivotte viestinne erityisesti tavoittavan, miksi?

Toivomme, että viesti tavoittaa ensinnäkin liikuntapäättäjät ja esihenkilöt, jotka linjaavat arkiseen liikuntatyöhon liittyviä resursseja ja voivat sitä kautta vaikuttaa hyvinkin paljon siihen, millaiset mahdollisuudet liikunta-ammattilaisilla on toteuttaa nykyistä yhdenvertaisempia liikuntapalveluita.

Toiseksi haluamme puhutella ohjaajia, joilla on hyvin keskeinen rooli siinä, millaisia liikuntakokemuksia tunneilla syntyy ja kokevatko liikkujat itsensä tervetulleiksi.

Rohkaisemme ohjaajia ja valmentajia vaatimaan monipuolisempia alan koulutuksia, joissa erilaisten liikkujien ja heidän kehojensa kohtaamiseen todella paneudutaan alan spesialistien johdolla.

Kolmanneksi on tärkeää viestiä liikkujille, jotta he uskaltaisivat vaatia palveluntarjoajiltaan enemmän yhdenvertaisuus- ja vastuullisuustekoja sekä aitoja kohtaamisia, joissa heidän ei tarvitse pyydellä anteeksi kehonsa ainutlaatuisia lähtökohtia (esim. toimintakyvyn rajoitteita).

7. Miten jatkatte aiheenne parissa?

Työn alla on tieteellinen artikkeli, joka esittelee intersektionaalista ryhmäliikuntapedagogiikkaa laajemmin tiettyinä käytäntöinä. Olemme myös kehittäneet konkreettisia arviointimenetelmiä, joilla liikunnanohjaajat voivat tiedostaa käyttämiensä ohjausmenetelmien vaikutukset ja laajentaa omaa yhdenvertaisuusosaamistaan.

Tavoitteena on laatia monipuolinen liikunta-alan toimijoille suunnattu koulutuskokonaisuus, joka tukee ammattilaisten taitoa kohdata moninaisuutta työssään ja rakentaa yhdenvertaisuudelle perustuvia liikuntapalveluita.

Pyrimme yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen keskustelemalla aktiivisesti aiheesta sosiaalisessa mediassa ja omissa työyhteisöissämme.

Lue Aikuiskasvatus-tiedelehden artikkelimme intersektionaalisesta ryhmäliikuntapedagogiikasta tästä.