Tapasin eilen Helsingin diakonissalaitoksella upeita ja viisaita alaikäisenä Suomeen saapuneita turvapaikanhakijoita. Heidän viestinsä päättäjille oli selvä: haluamme kotoutua ja haluamme olla osa suomalaista yhteiskuntaa. Meidän suomalaisten päättäjien tulee helpottaa sitä muutamalla keinolla. Lisäksi ne keinot, joilla vaikutamme suorasti tai epäsuorasti konfliktimaiden tilanteeseen, toivoisin erityisesti maahanmuuttokriittisten puolueiden allekirjoittavan. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunta, asevienti ja kehitysyhteistyö ovat avainasemassa ennaltaehkäisemässä tarvetta turvapaikan hakemiselle. Sunnuntaina julkaistussa Hesarin jutussa kuvattiin ilmiötä ansiokkaasti ja inhimillisesti.
Oleskeluluvat ja kotouttaminen
Kuvittele tilanne, jossa voit suunnitella tulevaisuuttasi vain vuoden eteenpäin. Ennen sitä olet paennut sotaa, ehkä menettänyt perheesi ja sinua arvioidaan jatkuvasti, istutko jonkun tahon asettamiin standardeihin. Samalla sinulle on luvattu, että jos kaikki menee vuoden aikana putkeen, saat pidemmän oleskeluluvan. Huomaat kuitenkin, että näin ei aina käy. Ystäviäsi palautetaan takaisin sodan keskelle, etkä ymmärrä miksi. Se lannistaa, masentaa. Miksi edes yrittäisin, jos minut kuitenkin lähetetään takaisin sodan keskelle? Mitä jos en riitäkään? Ja me puhumme nyt lapsista. Lapsista, jotka ovat kokeneet sodan ja pakolaisuuden kauhut.
Kotouttamisen ytimessä on omien oikeuksiensa tietäminen esimerkiksi perheenyhdistämisen osalta. Viranomaisilla on oltava velvollisuus varmistaa, että nämä oikeudet on myös ymmärretty. Oleskelulupien ketjuttaminen on paitsi julmaa, myös kestämätöntä. Tulevaisuususko ja elämän suunnittelu pidemmälle kuin yhden vuoden päähän edistää integroitumista uuteen yhteiskuntaan. Samalla kriisi- ja mielenterveyspalveluita tulee tarjota matalalla kynnyksellä ja omalla äidinkielellä. Ongelmakäyttäytyminen ja jopa rikollisuus kumpuaa näiden kohtien laiminlyömisestä. Samalla nämä lapset ja nuoret kohtaavat rasismia arjessaan.
Globaalit vaikutukset
Jos turvapaikanhakijoita ei ole valmis auttamaan täällä lintukodossa, voi ilmiötä ennaltaehkäistä kolmeen asiaan puuttumalla. Haastankin erityisesti maahanmuuttoon nuivasti suhtautuvat puolueet mukaan edistämään näitä asioita.
Ensimmäinen niistä on ilmastonmuutos. Kun ilmastonmuutosta torjutaan kunnianhimoisesti, ilmastopakolaisuus ei kasva, kun lähtömaa on elinkelpoinen.
Toinen on kehitysyhteistyö, jonka rahoituksen tulisi olla vähintään 0,7% BKT:sta ja jota tulisi kohdentaa erityisesti naisten ja tyttöjen aseman parantamiseksi kehittyvissä maissa.
Kolmanteen kohtaan heräsin eilen, kun nuori turvapaikanhakija vetosi meihin päättäjiin: on ymmärrettävä aseviennin epäsuorat vaikutukset. Niin kauan, kun sallimme aseiden viennin konfliktimaihin, konfliktien kynnyksellä oleviin maihin tai näihin konflikteihin eri tavoin osallistuviin maihin, me luomme itse pakolaisuutta. Sotaa käydään aseilla. Sotaa paetaan. Sota on juurisyy pakolaisuuteen.
SDP:n vaaliohjelmassa korostetaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa turvapaikanhakijoiden aseman edistämiseksi. Siihen päästään esimerkiksi kasvattamalla pakolaiskiintiötä, parantamalla turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa ja helpottamalla perheenyhdistämistä myös toimeentuloedellytyksen osalta. Lisäksi paperittomien terveydenhuolto on turvattava.
Jos haluat auttaa itse, lähde mukaan kummiperhetoimintaan. Sitä järjestää pääkaupunkiseudulla Helsingin diakonissalaitos. Suosittelen lämpimästi sitä ihan jokaiselle.
