Tytöille barbeja ja pojille paloautoja. Tytöt rakentavat päiväkodin pihalla hiekkakakkuja, valmistautuen tulevaan rooliinsa naisena. Poikien leikit ovat rajumpia, tietenkin, pitäähän miehen olla kova ja osata pitää huoli perheestään. Niin se käy.
Itseasiassa niin ei saisi käydä.
Tutkimukset kertovat karua tarinaa lasten tulevaisuudesta. On viitteitä siitä, että esimerkiksi vanhempien kiitoksiin ja kannustamiseen vaikuttavat lapsen sukupuoli ja siihen liittyvät yleiset odotukset. “Tytöt ovat uutteria, mutta eivät välttämättä yhtä lahjakkaita kuin laiskat pojat, jotka puhkeaisivat kukkaan, jos viitsisivät pikkuisen pinnistää.” Poikien kasvatuksessa taas ei ole tilaa herkkyydelle tai tunteista puhumiselle.
Kaksilokeroinen sukupuolikäsitys toistuu yhä liian voimakkaasti varhaiskasvatuksessamme, vaikka jokaisen 2010-luvulla aloittaneen varhaiskasvatuksen opiskelijamme opintoihin kuuluu sukupuolisensitiivinen pedagogiikka. Sukupuolisensitiivinen kasvatus tarkoittaa sellaista kasvatuspedagogiikkaa, jossa otetaan erityisesti huomioon sukupuoliin liittyvät käsitykset ja stereotypiat.
Sukupuolisensitiivisyys ei hälvennä kokonaan sukupuolta, vaan pikemminkin luo puitteet perinteisten roolien tutkimiselle, itsereflektoinnille ja sitä kautta oman sukupuoliidentiteetin määrittelemiselle. Sukupuoli-identiteetti tulisi nähdä pikemminkin dynaamisena jatkumona. Jokaisen lapsen sukupuolen itsemäärittely- ja itsemäärittelemättömyysoikeuden tulisi toteutua. Tämä tarkoittaa oikeutta määritellä itse itsensä, myös oma sukupuolensa, ja tulla kunnioitetuksi ja arvostetuksi juuri sellaisena kuin on, juuri niine mieltymyksineen, jotka itsellä on, ilman että hänen kokemustaan kyseenalaistetaan.
OKM:n rahoittamassa Naisasialiitto Unionin hankkeessa “Sukupuolisensitiivisyys varhaiskasvatuksessa tasaarvoinen kohtaaminen päiväkodissa” (2014-) esitellään tasaarvoisen kasvattajan muistilista. Listassa kiinnitetään huomiota pieniin, mutta merkittäviin asioihin, kuten siihen minkälaista sukupuoliroolia itse [pedagogina] ilmennän päiväkodissa? Puhunko lasten kuullen ”naisten” ja ”miesten” asioista rajoittavasti? Miten puhun henkilöistä, joiden sukupuoli ei ole yksiselitteisesti määriteltävissä? Kenelle soitan vanhemmista ensisijaisesti, kun lapsi on sairas? Mitä ehdotan tytölle tai pojalle, joka tulee luokseni sanoen, että hänellä on tylsää? Minkälaisia kirjoja luen lapsille? Keskustelenko lasten kanssa asiasta, mikäli huomaan kirjoissa sukupuolistereotyyppisiä asetelmia? Ovatko kirjoissa pojat usein pääosassa ja pelastavat tyttöjä? Hoivaavatko tytöt eläimiä tai lapsia ja ovat kiinnostuneita ulkonäköasioista?
Lasikattoja rakennetaan jo varhaislapsuudessa. Kodin ja sieltä kumpuavien asenteiden rooli on merkittävä, mutta laadukkaan, sukupuolisensitiivisen varhaiskasvatuksen avulla voimme purkaa näitä konventioita ja sukupuolen perusteella “itseään toteuttavia ennustuksia”. Avoin ja stereotypioita kyseenalaistava kasvatus luo turvallisen paikan myös trans-, inter- ja muunsukupuolisille lapsille, joille jähmeät sukupuoliroolit eivät istu. Varhaiskasvatuksen pitäisi aina tukea lapsen itsetuntoa ja myönteistä kehonkuvaa. Stereotypioita vahvistava kasvatus ei tätä tue.
Lähteet:
Tasa-arvoisen kasvattajan muistilista
Tutkimus: Vanhemmat tekevät tietämättään tytöistä alisuoriutujia
