Mitä rap-musiikki ja vuoden dosentti voivat opettaa meille yhdenvertaisuudesta?

Julkaistu Unisportin blogissa 2022.

Helsingin yliopiston vuoden dosentti 2020 Pilvi Torsti totesi kiitospuheessaan, että “pyrin arvioimaan niin itseäni kuin muita tekojen kautta”.

Torsti ajattelee, että myös rakkaus ja lahjakkuus ovat tekoja: muuten ne ovat merkityksettömiä. Tämä pätee myös yhdenvertaisuuden edistämiseen yliopistoyhteisössä. Suurilla strategioilla ei ole arvoa, jos ne eivät manifestoidu teoiksi.

Jatka lukemista ”Mitä rap-musiikki ja vuoden dosentti voivat opettaa meille yhdenvertaisuudesta?”

Kiitos ja anteeksi ovat liikunta-alan ammattilaisen tärkeimmät sanat

Aina kun mokaan, teen nykyään kaksi asiaa. Pyydän anteeksi, että loukkasin. Ja kiitän asiasta huomauttanutta siitä, että sain tilaisuuden korjata jatkossa toimintaani. Mikäli kukaan ei olisi koskaan huomauttanut, että vaikkapa jumppatunnillani soittama musiikki vilisi slurreja (vähemmistöön kohdistuva, esimerkiksi rasistinen herjasana), olisin vieläkin se jumppaohjaaja, jonka tunnilla kyykätään hymyillen syrjivien lyriikoiden tahtiin. Anteeksi, kun en kiinnittänyt huomioita siihen, mitä tunnilla tosiasiassa tapahtui. Kiitos sinulle, joka huomautit asiasta ja annoit minulle mahdollisuuden olla parempi jatkossa. Ja tulit vielä seuraavallakin viikolla tunnilleni mokastani huolimatta.

Jatka lukemista ”Kiitos ja anteeksi ovat liikunta-alan ammattilaisen tärkeimmät sanat”

Liikunnanohjaajan ammattitaito on kuin jatkuvasti kehkeytyvä silmukka

Kirjoittajat: Kaisa-Riitta Aho ja Hanna Huumonen

Liikunnanohjaajat ja valmentajat ovat liikkujien yhdenvertaisen harrastamisen kriittinen elementti. Liikunta-alan työn muutosta on selitetty oppimiskäsitysten vaihtumisella. Behavioristinen oppimiskäsitys olettaa, että tiedolla voidaan ohjelmoida asiakas uudelleen liikunnallisempaan elämäntapaan. Sosiokonstruktivistinen oppimiskäsitys puolestaan ohjaa nykyammattilaisia työskentelemään asiakkaan kanssa yhteistyössä. Yksisuuntaisesta valistustyöstä on siirrytty kohti tasavertaisempaa asiakkaan ja ammattilaisen vuorovaikutusta. (Laiho 2021.) 

Valtasuhteet ja etuoikeudet on aika tuoda osaksi sitä ymmärrystä, joka liikunta-ammattilaisilla on asiakastyöstä ja vuorovaikutusosaamisesta. Ajattelemme, että intersektionaalisuuden käsite avaa parhaiten sitä toimintatapaa, joka mahdollistaa inkluusion liikuntapalveluissa. 

Jatka lukemista ”Liikunnanohjaajan ammattitaito on kuin jatkuvasti kehkeytyvä silmukka”

Yhdenvertaisuus on tulevaisuuden liikuntapalveluiden markkinavaltti

Julkaistu Demokraatti-lehden Pelin Purku-palstalla maaliskuussa 2021.

Etsi käsiisi mikä tahansa liikuntapalveluiden mainos. Katso kuvitusta. Todennäköisesti kuvassa on valkoisia, hoikkia, hymyileviä, vammattomia ja nuoria ihmisiä. Tunnistatko kuvasta itsesi? Jos vastasit kyllä, voit lopettaa lukemisen tähän. Me muut 95% jäämme sen sijaan ihmettelemään, miksei kuvituksessa ole lähes koskaan meidän näköisiämme ihmisiä.

Liikuntapalveluiden mainosten kuvavalinnat voivat sulkea pois ison osan potentiaalisista asiakkaista eli liikkujista. Jos kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, voi se kertoa myös tuhat kertaa sen, ettet sinä – vanha, lihava, tummaihoinen tai proteesia käyttävä liikkumaton ihminen – ole oikeastaan tervetullut tämän palvelun pariin. Entä näkyykö palveluiden kuvituksessa koskaan hijabia, pyörätuolia tai sukupuolten moninaisuutta?

Jatka lukemista ”Yhdenvertaisuus on tulevaisuuden liikuntapalveluiden markkinavaltti”

Mikä ihmeen intersektionaalinen liikuntapedagogiikka? Seitsemän kysymystä aiheesta

Hanna Huumonen & Kaisa-Riitta Aho

1. Miksi aiheenne on tärkeä ja ajankohtainen? 

Kansalaisoikeusaktivismi on ollut näkyvästi esillä viime vuoden aikana Suomessa ja maailmalla. On vain ajan kysymys, milloin suomalaiset liikuntapalveluiden käyttäjät alkavat vaatia yhä näkyvämmin liikunnan syrjimättömyyttä.

Jatka lukemista ”Mikä ihmeen intersektionaalinen liikuntapedagogiikka? Seitsemän kysymystä aiheesta”

KoL:n vieraskynä: Intersektionaalinen pedagogiikka luo vastuullisia aikuiskasvatuskäytäntöjä

Julkaistu Kansalaisopistojen liiton blogissa 1.12.2020.
Teksti: Kaisa-Riitta Aho & Hanna Huumonen

“Mä en ollu sopiva sille tunnille. Oltiin liikaa polvillaan ja oli vaikea pysyä mukana.” Tosielämässä kuultu liikkujakommentti kiteyttää, miten vallitseva liikunnanohjaamisen tapakulttuuri leimaa jotkut ihmiset sopimattomiksi ryhmäliikuntaan. Vieraskynässä liikunta-alan ammattilaiset, itsekin ryhmäliikuntaa ohjaavat Kaisa-Riitta Aho (FM, väitöskirjatutkija) ja Hanna Huumonen (YTM) kirjoittavat intersektionaalisen pedagogiikan näkökulmasta siitä, miten kansalaisopistot ja niiden liikunnanopettajat voisivat varmimmin antaa kaikille aikuisille yhtäläiset mahdollisuudet osallistua liikunnan harrastamiseen. Artikkelissaan Aho ja Huumonen kuvaavat keinoja, joilla kansalaisopiston kurssilla pystytään huomioimaan liikkujoiden erilaiset tarpeet ja listaavat vinkkejä, joiden avulla tarkastella ohjauskäytänteitä ja niissä piileviä etuoikeuksia, ennakkoluuloja ja nimeämättömiä arvovalintoja.

Jatka lukemista ”KoL:n vieraskynä: Intersektionaalinen pedagogiikka luo vastuullisia aikuiskasvatuskäytäntöjä”