Kategoria: Yleinen

Julkaistu

OLL ja Seta: Ihmisoikeudet huomioon urheilutapahtumia myönnettäessä

Kannanotto 6.2.2014. Kannanotto venäjäksi täällä.
Tästä uutisoi mm. Turun Sanomat ja MTV3:n uutiset
 

Opiskelijoiden Liikuntaliitto (OLL) ja Seta vaativat Venäjän ihmisoikeusloukkausten valossa huomiota kansainvälisten urheilutapahtumien myöntämisperusteisiin ja järjestävän tahon toiminnan eettisyyteen. Järjestöt muistuttavat urheilutoimijoita Brightonin julistuksesta, jossa kielletään syrjintä seksuaalisen suuntautumisen perusteella osana naisten aseman turvaamista. OLL ja Seta peräänkuuluttavat urheilun organisaatioiden ja johtajien vastuuta yhdenvertaisuudesta myös kotimaassa.

Olympialainen peruskirja (2013, s.11-12) kieltää kaiken syrjinnän olympiahengen vastaisena. Olympialiike ei voi päättää, milloin sen omaan arvopohjaan sitoudutaan ja milloin ei. Valinnoissa on oltava johdonmukainen. Eettisiä näkökohtia ei voi ohittaa myöskään muiden urheilutapahtumien järjestäjämaiden valinnassa.
”Sotšin olympialaisten alla on puhuttu oikeutetusti paljon ihmisoikeusloukkauksista. Reilun urheilun edellytys on, että universaaleja ihmisoikeuksia kunnioitetaan. Haluamme nostaa esiin urheilun toimijoita sitovan Brightonin julistuksen. Tiukasti naisiin ja miehiin jaetussa urheilumaailmassa myös sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvaan syrjintään pitää puuttua”, OLL:n puheenjohtaja Hanna Huumonen linjaa.
Sekä Kansainvälinen olympiakomitea että Suomen olympiakomitea ovat allekirjoittaneet Brightonin julistuksen (1994). Julistus sisältää sitoutumisen yhdenvertaiseen sekä kaikkia kunnioittavaan liikuntaan ja urheiluun naisten aseman parantamiseksi. OLL on sitoutunut julistukseen ensimmäisenä opiskelijaurheilujärjestönä maailmassa. Sen on allekirjoittanut myös Russian Students Sport Union kesällä 2013. ”Liikunta, urheilu ja huippu-urheilu eivät ole yhteiskunnasta irrallisia saarekkeita”, Huumonen toteaa.

Suomikaan ei ole urheilun ja liikunnan avoimuuden eturintamassa. Valtion liikuntaneuvoston julkaisema Marja Kokkosen tutkimus Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintä liikunnan ja urheilun parissa kertoo karulla tavalla paitsi rakenteellisen homo- ja transfobian tuhoisista vaikutuksista, myös siitä, että ongelmiin puuttumiseksi ei ole vielä löytynyt riittävästi urheilupoliittista tahtoa. Erityisesti nuorten hyvinvoinnin ja liikuntainnon kannalta aktiiviset toimet turvallisen ja yhdenvertaisen urheilukulttuurin luomiseksi olisivat keskeisiä.
”Uimari Ari-Pekka Liukkosen kannanotto Venäjän ihmisoikeustilanteeseen ja oman tarinan kertominen aktiiviuransa aikana on esimerkillinen teko. On kuitenkin surullista, jos avoimen ilmapiirin luominen on vain yksittäisten urheilijoiden eikä kotimaisten ja kansainvälisten urheiluorganisaatioiden harteilla. Vastuuta syrjimättömyydestä sekä kannustuksesta jokaiselle osallistua omana itsenään on painotettava niin järjestöjen kuin valmentajien suuntaan”, Setan puheenjohtaja Juha-Pekka Hippi toteaa.

Lisätiedot:

Opiskelijoiden Liikuntaliitto, puheenjohtaja Hanna Huumonen, p. 044 780 0211

Seta ry, puheenjohtaja Juha-Pekka Hippi, p. 050 593 4100

Taustamateriaali:

Brightonin julistus http://www.iwg-gti.org/@Bin/22427/Brighton+Declaration_EN.pdf

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintä liikunnan ja urheilun parissa. Marja Kokkonen, Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2012:5. http://www.liikuntaneuvosto.fi/files/45/vahemmistot.pdf

Kannanoton antaneet tahot:

Opiskelijoiden Liikuntaliitto ry (OLL) on 1924 perustettu valtakunnallinen opiskelija- ja korkeakoululiikunnan edunvalvonta- ja palvelujärjestö. OLL edustaa kaikkia Suomen korkeakouluopiskelijoita. OLL vaikuttaa, palvelee, kouluttaa, tutkii ja toimii niin kansallisilla kuin kansainvälisilläkin kentillä opiskelijaliikunnan puolesta. OLL vastaa suomalaisesta opiskelijahuippu-urheilusta sekä kansainvälisestä järjestötoiminnasta ja liikunnan edunvalvonnasta opiskelijoiden osalta. www.oll.fi

Seta – 40 vuotta ihmisoikeustyötä! Seta ry on vuonna 1974 perustettu ihmisoikeusjärjestö, jolla on 21 jäsenjärjestöä eri puolilla Suomea. Setan tavoitteena on, että jokainen voi elää yhdenvertaisena yhteiskunnassa riippumatta seksuaalisesta suuntautumisestaan, sukupuoli-identiteetistään ja sukupuolen ilmaisustaan. Setan osana toimii Transtukipiste. www.seta.fi

Julkaistu

Kansalaisaktiivisuutta kouluihin

Poliittiset nuorisojärjestöt ovat järjestäneet vuosittain politiikan sisäänmarsseja oppilaitoksiin tuodakseen tietoutta kansalaisaktiivisuudesta kaikille koulutusasteille.
Osa opinahjoista toivottaa järjestöt tervetulleiksi esimerkiksi kuntavaalien aikaan erilaisten kriittistä ajattelua tukevien paneelien muodossa. Toiset oppilaitokset sulkevat ovensa ja haluavat pitää politiikan tiukasti erossa oppilaitoksesta.
Politiikka-sanalla voi toisinaan olla kitkerä maku, mutta sitä tärkeämpänä tulisikin nostaa esille kansalaisaktiivisuus. Aktiivinen kansalainen tunnistaa omat oikeutensa ja velvollisuutensa, käsittelee kriittisesti tietoa ja selviää sosiaalisessa viidakossa toisia ihmisiä kunnioittaen.
Tälläinen kansalainen huolehtii itsestään ja ottaa vastuuta. Järjestötoiminta – oli se sitten poliittista tai ei-poliittista – kehittää näitä taitoja. Se myös kannustaa nuoria osallistumaan yhteisiin asioihin demokraattisesti.
Kansalaisaktiivisuuteen kannustaminen etenkin ammattiopistoissa voisi nostaa täysi-ikäisten toisen asteen opiskelijoiden äänestysprosenttia, jolloin myös uuden sukupolven ääni saataisiin kuulumaan päätöksenteossa.
Kansalaisaktiivisuuteen voi innostaa monilla eri keinoilla toisella asteella.
Ensimmäinen niistä on oppilaitosten ovien ja tiedotusväylien avaaminen moninaisille järjestöille. Yhteiskuntataitojen kursseja tulisi tarjota enemmän ammattiopistojen valinnaisissa opinnoissa. Opintoviikkoja voisi tarjota aktiivisesta järjestötoiminnasta.
Kansalaisaktiivisuus sivistää nuoria kasvattaen heistä ajattelevia yhteiskunnan jäseniä, jotka ovat oppilaitoksesta valmistuttuaan valmiita työelämään – ja arkielämän haasteisiin ylipäätään.
Kansalaiskaktiivisuus on demokratian vahvistamista, eikä sen tulisi katsoa koulutusastetta.

Hanna Huumonen
puheenjohtaja
Jyväskylän sosialidemokraattiset nuoret ja opiskelijat

Julkaistu

Asunnottomuus edelleen Jyväskylän häpeäpilkkuna


Asunnottomuus on edelleen ajankohtainen ongelma Jyväskylässä, sillä asunnottomien määrän vähentämisessä ole onnistuttu.
Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n selvityksen mukaan Jyväskylässä oli viime vuoden marraskuussa asunnottomana 143 henkilöä.
Näistä pitkäaikaisasunnottomia oli 40 henkilöä ja alle 25-vuotiaita 50 henkilöä. Vaikka kaupunki oli vuosina 2011 ja 2012 onnistunut vähentämään asunnottomien määrää noin 40 henkilöllä, niin viiden vuoden pidempi tarkastelujakso paljastaa, että asunnottomien määrä on kuitenkin pysynyt pidemmän tarkastelujakson aikana liki samana – huolimatta siitä, että Jyväskylän kaupunki on mukana PAAVO I ja II -hankkeissa, joiden tarkoituksena on poistaa pitkäaikaisasunnottomuus vuoteen 2015 mennessä.
Tästä tavoitteesta kaupunki on selvästi jäljessä. Jyväskylän kaupungin käsistä karannut vuokrataso on omiaan pahentamaan tilannetta, sillä halpojen vuokra-asuntojen puute on yksi syy asunnottomuuteen.
Keski-Suomen Vasemmistonuoret sekä Jyväskylän sosialidemokraattiset nuoret ja opiskelijat vaativat, että kaupunki ottaa jatkossa asunnottomuuden hoidon tosissaan ja käyttää saamansa rahoituksen tehokkaasti asunnottomuuden vähentämiseen.
Vaikka ensisuojat eivät ole varsinaisesti asunnottomuuden hoitoa, on niillä kuitenkin tärkeä merkitys silloin kun muut tukiverkostot pettävät.
Jyväskylän Katulähetys ry tekee arvokasta työtä syrjäytyneiden ja päihdeongelmaisten parissa. Järjestön ylläpitämä ensisuoja Kankitiellä onkin ainoa laatuaan koko kaupungissa.
Kuitenkin olisi syytä pohtia ensisuojan perustamista lähemmäksi keskustaa, Kankitie sijaitsee neljän kilometrin päässä keskustasta ja etenkin talvella matka on liian pitkä.
Kaupungin olisi suunnattava myös lisäresursseja erityisesti nuorten ja työttömien mielenterveys-, päihde- ja muihin sosiaalipalveluihin. Ongelmiin tulee saada jo varhaisessa vaiheessa riittävää tukea ja apua. Vaikeasta taloustilanteesta huolimatta ennaltaehkäisevistä palveluista ei tule leikata, vaan päinvastoin lisätä niiden rahoitusta.
Syrjäytymisen edullisinta, tehokkainta ja inhimillisintä hoitoa on ennaltaehkäisy. Näistä palveluista karsiminen olisi kaupungilta hyvin lyhytnäköistä politiikkaa, joka tulisi pidemmällä tähtäimellä loppujen lopuksi kalliimmaksikin.
Asunnottomien yötä vietettiin Jyväskylässä torstaina YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä.
Jokaisella ihmisellä on oikeus asuntoon ja asunnottomuuden ratkaisemiseksi tarvitaan kaupungilta lisätoimia, jotta 2015 mennessä Jyväskylässä ei olisi enää asunnottomuutta.

Hanna Huumonen
puheenjohtaja
Jyväskylän sosialidemokraattiset nuoret ja opiskelijat
 
Katriina Ojala
puheenjohtaja
Keski-Suomen Vasemmistonuoret
Jyväskylä

Julkaistu

Kutonen liikunnasta on kansanterveydellinen riski

Suomalainen, peruskoulun läpäissyt nuori on tilastollisesti yhtä vieraantunut kehostaan kuin marxilainen työläinen työnsä tuloksista. Liikkumattomuuden haitat ja koululiikunnan traumat heijastuvat myös korkeakouluopiskelijoiden liikuntatottumuksiin, sillä joka kymmenes korkeakouluopiskelija ei liiku lainkaan. Helsingin sanomat uutisoi joulukuussa koululiikuntaan liittyneen kiusaamisen vaikutuksista myöhempään liikunta-aktiivisuuteen. Tulokset olivat selvät: liikunnan aikana kiusatut lapset olivat seuraavan vuoden kyselyssä liikunnallisesti vähemmän aktiivisia.

Samana päivänä kyseinen sanomalehti julkaisi uutisen, jossa kasvatustieteen professori Antti Juvonen totesi ykskantaan, että kouluissa tulisi keskittyä taitojen kehittämiseen, eikä arvosteluun. ”Olisi paljon rakentavampaa arvostella oppilasta suhteessa siihen, mikä on hänen lähtökohtansa.” Numeroarvostelusta luopuminen korostaisi liikunnan sekä taito- ja taideaineiden itseilmaisullista ja kulttuurikasvatuksellista arvoa.
Istuminen on suurin kansanterveydellinen riskimme. Se, miten paljon istuma-asennossa vietämme peruskoulumme aikana vain edesauttaa kehosta vieraantumista ja liikunnan hylkäämistä viimeistään nuorena aikuisena. Kun liikuntaa lähestytään kehollisuutena, on sillä myös tulevaisuudessa vaikutusta lapsen arkiaktiivisuuteen, itsetuntoon ja hyvinvointiin.
Tämä ei tarkoita, että liikunta olisi jotenkin eri asemassa tai vähemmän arvokasta, kuin esimerkiksi laskutaito.  Liikuntakulttuuri koululiikunnan piirissä on luonteeltaan erilaista kuin esimerkiksi matemaattis-luonnontieteellinen tiedonkäsittelytapa ja siksi liikunnan sekä ja muiden taide- ja taitoaineiden arvostelua tulisi tarkastella uudelleen. Kun liikuntakasvatuksen lähtökohdaksi otetaan ihmettely, kokeilu ja kokemus,  rakennetaan samalla lapselle positiivista liikunta- ja kehosuhdetta.
SONK on vuonna 2013 liittokokouksessaan hyväksynyt poliittiseen ohjelmaan kirjauksen arvosanojen poistamisesta liikunnanopetuksesta. ” Koululiikunnan määrää on lisättävä ja liikuntatuntien lisäksi myös koulujen välitunti- ja kerhotoimintaa on kehitettävä. Koululiikunnassa arvosanat tulee poistaa.” Mielestäni oppilas voisi halutessaan saada liikunnasta myös numeerisen arvosanan, mutta lähtökohdaksi tulisi ottaa hyväksytty-hylätty skaala, joka innostaisi lapsia osallistumaan ja kokeilemaan liikunta- ja urheilukulttuurin ilmiöitä vailla pelkoa eriarvoistumisesta oman lähtökohtaisen taitotason tai taustansa takia.
Poistaessamme arvostelun lisäämme liikunnan arvostusta. Professori Juvonen toteaa Helsingin Sanomien jutun lopuksi: ” Se kuutonen tai seiska liikunnasta saattaa tappaa liikunnan ilon koko loppuiäksi. Ja se on jo vaarallista.

Hanna Huumonen, liittohallituksen jäsen
Sosialidemokraattiset opiskelijat SONK ry

Julkaistu

Vapaaehtoiset liikuntakurssit vahvemmin osaksi korkeakouluopintoja

Liikunta on tärkeää opiskelukykyä edistävää toimintaa. Hyvinvoiva opiskelija etenee opinnoissaan tehokkaammin. Lisäksi liikunnallisen elämäntavan omaksuneen henkilön riski sairastua myöhemmällä iällä esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin sekä tuki- ja liikuntaelimistön sairauksiin pienenee. Liikkumattomuuden välittömiä ja välillisiä seurauksia maksetaan veroina jokaisen nettomaksajan taskusta.

Korkeakouluilla on vastuu opiskelijoiden hyvinvointipalvelujen järjestämisestä. Siihen osana kuuluu liikuntapalvelut, joihin panostamiseen myös uusi ammattikorkeakoululaki tulee jatkossa velvoittamaan toimilupaansa uusivia oppilaitoksia.
Pelkkä liikuntapalveluiden järjestäminen ei välttämättä auta vähän tai ei ollenkaan liikuntaa harrastavaa opiskelijaa löytämään äkillistä valaistumista liikunnallisemman elämäntavan äärelle. Korkeakouluilla olisi kuitenkin potentiaalia houkutella näitä opiskelijoita liikkeelle tarjoamalla opintoihin liittyviä liikunta- ja hyvinvointikursseja, joista saisi opintopisteitä.

Opiskelijoiden liikuntaliiton julkaisemassa Korkeakoululiikunnan suosituksissa (2011) selvisi, että hieman alle puolessa korkeakouluista ei liikuntaa pystynyt sisällyttämään osaksi opintoja. Yleisintä näissäkin tapauksissa oli, että liikunta osana opintoja oli vapaaehtoista ja mahdollista vain osalle opiskelijoista. Noin joka kymmenennessä korkeakoulussa kaikille opiskelijoille oli mahdollista liikunnan sisällyttäminen osaksi opintoja vapaaehtoisesti. Näissä laitoksissa mahdollisuus liikuntakurssien sisällyttämiseen opintoihin oli koettu hyvänä ja opiskelijoita liikkumaan aktivoivana käytäntönä.
Monet korkeakoulut ovatkin viime vuosina kehittäneet liikuntapalvelujaan korkeakoululiikunnan suositusten suuntaan. Nyt haasteena onkin luoda uusia valtakunnallisia konsepteja, joilla rohkaistaan entistä paremmin myös liikuntaa karttavat löytämään oma paikkansa liikunnan moninaiselta kentältä. Muutaman opintopisteen kerryttävä matalan kynnyksen liikuntakurssi voisi olla loistava porkkana tämän ihanteen edistämiseksi. Kynnys järjestää kaikille opiskelijoille avoin ja vapaaehtoinen liikuntakurssi voisi olla pienempi myös oppilaitoksissa, joissa toimipisteet ovat levittäytyneet laajemmalle ja kattavien liikuntapalveluiden järjestäminen on haastavampaa.
Yksi pitkäjänteinen esimerkki tälläisestä mahdollisuudesta löytyy Jyväskylän yliopistosta, jossa opintoihin liittyvää liikuntaa on järjestetty jo 70-luvulta alkaen aluksi yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa, josta trendi levisi vuosikymmenten aikana myös muihin tiedekuntiin ja tänäkin päivänä kurssin saavat suorittaa kaikki muut, paitsi liikuntapedagogiikan pääaineopiskelijat (Savander 2012, Lähtenyt liikkumaan-hanke). Jyväskylän yliopistossa kurssi perustuu ohjattuihin lajikokeiluihin. Valtakunnastamme löytyy myös käytäntöjä, joissa opintopisteitä myönnetään itsenäisestä liikunnan harrastamisesta. Metropolia-ammattikorkeakoulussa tämä on viety vielä askeleen pidemmälle järjestämällä kattava hyvinvointikurssi, johon liikunnan lisäksi liitettiin muita terveyden ja hyvinvoinnin osa-alueita.

Liikunta on jotakin muuta, kuin ne traumat, joita monilla meistä on peruskoulun liikuntatunneilta. Liikunta on hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä tukevaa, toisinaan terapeuttistakin toimintaa, joka sopii ihan kaikille. Reittejä oman liikkumisen aloittamiseen vain tulisi tarjota monipuolisemmin – esimerkiksi mahdollisuutena liittää liikuntaa omiin korkeakouluopintoihin.



Lyhyempi versio tekstistä julkaistu Savon Sanomissa 23.8.2013.
Mielipideteksti julkaistu Keskisuomalaisessa 8.9.2013.

Lisätietoja Jyväskylän yliopistossa järjestettävästä opintoihin liittyvästä liikuntakurssista Liikunnan integrointi opintoihin (Savander 2011).