Hanna Huumonen

Keskisuomalainen haastatteli minua eSportsista.

Suurenna juttu tästä.

Julkaistu OLL:n blogissa 15.10.2014

OLL on ottanut lähihistoriansa aikana usein kantaa myös muiden koulutusasteiden liikuntaan liittyvään keskusteluun. Tästä syystä lähestyimmekin perusopetuksen opetussuunnitelman liikunnan työryhmää ajatuksillamme paremman koululiikunnan puolesta.

Koululiikunnan traumat ovat usein esille nouseva asia, johon mekin OLL:ssa törmäämme jatkuvasti: nämä traumat nimittäin heijastuvat myös korkea-asteelle, joka onkin viimeinen institutionaalinen nivelvaihe, jossa niihin voi puuttua ja – ennenkaikkea – jossa niitä voi purkaa.
Tahtoisinkin tässä blogikirjoituksessa tuoda estradille muutaman tärkeän seikan, jolla voisimme parantaa koululiikuntaa jatkossakin.

1. Koululiikunnan sukupuolittuneisuuden purkaminen
Sukupuolisensitiivisyyttä korostetaan jo luokanopettaja- ja varhaiskasvatuskoulutuksessamme, mutta sen jalkauttaminen käytäntöön vaatii opetussuunnitelmiin uudistuksia.
Perusopetussuunnitelmassa halutaan edistää oppilaiden tietoa ja ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta – mikä onkin perusopetuksen tehtävä luonnoksen kirjauksen mukaan – sekä edistää sukupuolten tasa-arvoa. Näin ollen liikunnankin tulisi edistää sukupuolten tasa-arvoa.
Tulevassa tasa-arvolaissa sukupuolivähemmistöjen tasa-arvo tulee voimakkaasti lain piiriin (mitä se ei tähän mennessä ole ollut). Joten jos liikunnassa halutaan olla ajan tasalla, tulisi tasa-arvo ymmärtää myös asiana joka koskee sukupuolivähemmistöjä. Liikunnan perusopetuksen piirissä tulisi huomioida kirjauksessa sekä sukupuoli- että seksuaalivähemmistöt. Tästä  oivallinen kirjaus tulevaan opetussuunnitelmaan voisi olla esimerkikisi ”Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvien oppilaiden yhdenvertainen mahdollisuus liikuntaan on varmistettava.”
Asian edistämiseksi helppo ja konkreettinen keino on tyttöjen ja poikien koululiikuntatuntien yhdistäminen. Esimerkiksi Helsingissä tähän suuntaan ollaankin jo menossa. Tämä palvelisi myös trans- ja muusukupuolisia lapsia, jotka eivät koe sopivansa kahteen perinteiseen sukupuolilokeroon. Myös koululaitostasolla unisex-vessojen ja pukuhuoneiden saatavuus olisi tärkeää näiden ryhmien kannalta.

2. Koululiikunnan kilpailukeskeisyyden purkaminen
Koululiikunnasta tulisi poistaa numeeriset arvosanat ja siirtää kilpailullista fokusta oppilaan oman liikkuvan kehon tutkimiseen, sen taitoihin ja mahdollisuuksiin. Liikunnan ilon voi tukahduttaa helposti muihin vertailemalla, mutta siirtämällä huomion oppilaan omiin vahvuuksiin ja itsensä voittamiseen, säilyy liikunnan ilo läpi koko elämänkaaren.
Numeerinen arvostelu ei tarkoita lahjakkaiden sorsimista: lukioissa on mahdollista suorittaa liikuntadiplomi, ja tälläinen järjestelmä voitaisiin halutessa tuoda myös perusopetuksen piiriin. Tiedostamme, että numeerisen arvostelun poistamisen problematiikkaan liittyy toistaiseksi opetussuunnitelmatyöryhmien ulottumattomissa olevia, pakollisia kouluaineita sääteleviä lakipykäliä, mutta näitäkin tulisi tarkastella kriittisesti taito- ja taideaineiden osalta. Laki on meitä varten, emme me lakia varten.

3. Mahdollisuuksien turvaaminen oppilaan perheen sosioekonomisesta asemasta huolimatta
Lajien kirjoa koululiikunnassa tulisi miettiä puhtaalta pöydältä, eikä pelkkien traditioiden valossa. Esimerkiksi hiihto on hieno, kansallinen urheilulajimme, mutta onko sen paikka peruskoulun pakollisessa liikunnanopetuksessa? Kaikilla perheillä ei ole varaa hankkia uusia Peltosia ja välineiden kilpavarustelu voi aiheuttaa jopa kiusaamistilanteita. Välineiden lainaamismahdollisuuksissa (ja laadussa) on toki kuntakohtaisia eroja. Tutustuttaminen monipuolisesti eri lajeihin on tärkeä osa liikuntakulttuuriamme, mutta se tulisi tehdä ihmettelyn ja kokeilun kautta, ei suorittamisen ja mittaamisen keinoin.

Uusi opetussuunnitelmaluonnos liikunnan osalta on nyt jo hyvin (positiivisella tavalla) poikkeuksellinen ja moderni. Siitä haluammekin kiittää työryhmää lämpimästi. Teette tärkeää työtä.

7.10.2014 klo 18:40
Alkuperäinen uutinen: Urheilevat opiskelijat – Suomen urheilussa paljon syrjintää.

Opiskelijoiden Liikuntaliitto ry haastaa kaikki jääkiekon SM-liigajoukkueet sitoutumaan tasavertaiseen urheiluun.

Opiskelijoiden Liikuntaliitto ry:n (OLL) puheenjohtaja Hanna Huumonen toivoo, että Suomessa olisi oikeasti tasavertainen urheilumaailma, jossa ei pidetä outouksina ihmisen seksuaalista suuntautumista tai sukupuoli-identiteettiä.

– Niin kauan kuin tämä ei ole itsestäänselvyys ja kuulee hyvin trans- tai homovastaisia kommentteja, tarvitsemme tasavertaisen urheilun lupaus -kampanjoita. Niillä nostetaan aidosti esiin, että jokainen urheilija on tärkeä omana itsenään ja saa urheilla, Huumonen kertoo.

Hänen mielestään suomalaisessa urheilussa esiintyy edelleen syrjintää, ja ”vanhanaikaiset käsitykset” korostuvat jopa ihmisoikeuksissa.

– Myös sellaista korostumista on havaittavissa, minkälaiset ihmiset kuuluvat urheilun piiriin. Se näkyy jo pelkästään siinä, kuinka iso on ero miesten ja naisten urheilun arvostuksella – saatikka, kun puhutaan seksuaalivähemmistöistä.

– Olen kuullut usein kommentteja, että jonkun seksuaalinen suuntautuminen häiritsee muita urheilijoita, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä urheilusuorituksen kanssa.
Huumosen mukaan urheilumaailmassa myös ajatellaan, että homoseksuaaliurheilijat ovat feminiinisempiä tai heikompia.

– Tällaiset kommentit ovat erittäin syrjiviä ja myös vääriä.

Liitto haastaa SM-liigajoukkueet sitoutumaan tasavertaiseen urheiluun

 

Seksuaalista tasavertaisuutta ajavan Setan kanssa yhteistyötä tehnyt OLL kirjoitti lupauksen tasavertaisesta urheilusta maaliskuussa. Nyt liitto haastaa jokaisen jääkiekon SM-liigajoukkueen allekirjoittamaan tasavertaisen urheilun lupauksen (TAULU).

– Se ei ole mikään markkinointikikka, vaan yhdenvertaisuutta edistävä sitoumus. Kyse on lupauksesta, joka tehdään kerran ja siihen sitoudutaan. Se on viesti siitä, että tässä urheiluseurassa on syrjinnän nollatoleranssi. Ja viesti ulospäin siitä, että tähän seuraan ovat kaikki tervetulleita.

– Tämä onkin tärkeä viesti nuorille, jotka haaveilevat urheilu-urasta SM-liigassa. Heidän pitää saada kokea, jotta he kuuluvat sinne ja voivat urheilla, vaikka heidän seksuaalinen suuntautumisensa tai seksuaali-identiteettinsä olisi mikä tahansa.

Huumonen pitää tärkeänä, että urheilija on urheilija ja tärkeä omana itsenään.
– Sillä ei ole mitään väliä, mikä on hänen seksuaalinen suuntautumisensa.

Kannanotto 03.10.2014

Opiskelijoiden Liikuntaliitto OLL ja Liikunnan ja urheilun nuorisokomitea LUNK ovat huolissaan jo vuosikymmeniä jatkuneesta trendistä, joka pakottaa suomalaiset nuoret valinnan eteen eri urheiluseuroissa. Vaihtoehtona on tavoitteellinen, kilpaurheiluun tähtäävä polku tai harrastuksen lopettaminen.

“Harrastuksen ja seuratoiminnan lopettamisen tilastot ovat järkyttävät: havainnot osoittavat, että tiettyjen lajien osalta 15–19-vuotiaista harrastajista 40–50 prosenttia lopettaa harrastamisen kokonaan ja vain alle 10 prosenttia siirtyy muihin lajeihin. Keskeisimpiä syitä lopettaa ovat kiinnostus muihin asioihin tai harrastuksen viedessä liikaa aikaa”, kertoo OLL:n puheenjohtaja Hanna Huumonen.

Seuratoiminnassa ei useinkaan ole tilaa nuorille, jotka eivät tähtää lajinsa huipulle, vaan haluavat vain harrastaa vailla suuria urheilullisia tavoitteita. On myös näyttöä siitä, että nuorten tarpeiden ja motiivien riittämätön huomioiminen seuratoiminnassa voi vaikuttaa lopettamiseen. Valmentajan merkitys nuorten yksilöllisten tarpeiden huomioimisessa onkin erittäin merkittävä tekijä liikuntaharrastuksen jatkuvuuden kannalta.

“Yhteiskunta joutuu maksamaan tästä kovaa hintaa ja tulokset näkyvät nuorten, opiskelijoiden ja työikäisten liikkumattomuudessa ja myöhemmin elintapasairauksina. Nyt on korkea aika tuottaa nuorille enemmän harrasteliikuntaa!“, vaatii LUNK:n puheenjohtaja Miikka Neuvonen.

Urheiluseurat voivat kääntää jäsenmäärän kasvuun tuottamalla lisää matalan kynnyksen liikuntaa ja harrastusmahdollisuuksia nuorille sekä kuuntelemalla nuorten tarpeita ja toiveita. Urheiluseurat toimivat kansalaistoiminnan alustoina tukien koko liikunnallisen elämäntavan polkua. Toivomme, että liikkujan polku ei tulevaisuudessa katkea 15-vuotiaana.

Murrosikäisten nuorten liikunnan drop out -ilmiö tunnetaan hyvin liikunta- ja urheilujärjestökentällä, mutta konkreettiset toimenpiteet puuttuvat. Nuoret saadaan jatkamaan harrastuksen parissa, kun aikuiset kutsuvat nuoret mukaanmäärittelemään harrastustoiminnan luonnetta ja sisältöä.
 
Hanna Huumonen
Opiskelijoiden Liikuntaliitto – OLL
puheenjohtaja

Miikka Neuvonen
Liikunnan ja urheilun nuorisokomitea – LUNK
puheenjohtaja

Lähde:Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2013:3 “Miksi murrosikäinen luopuu liikunnasta”